Image Map

28. kesäkuuta 2016

Esteitä pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa taas hypättiin Lerpan kanssa. Viime kunnon hyppykerrasta olikin jo reilusti aikaa, vaikka pieniä ristokoita hypättiin hetki sitten. Hypättiin vain pieniä ja yksittäisisä esteitä, kun ainakin kuskilla oli homma aika hakusessa. Lerppa innostuikin lopulta aika paljon ja esteiden jälkeen sai kyllä pidättää ihan kunnolla. 










Kiitos kaikile viime postaukseen kommentoijille, ehkä blogi-innostus tästä taas alkaa.

27. kesäkuuta 2016

Vastaukset

Kuinka usein valmentaudutte?
Yleens mulla on yksi valmennus viikossa, mutta nyt kesällä kaksi.
Miten ratsastuksenne jakautuvat viikossa?
Molemmat saavat viikossa kaksi treenipäivää, jayhden kevyemmän, kuten maasto tai eteenalas ratsastus.
Oletteko viihtyneet nykyisessä tallissanne, miksi vaihdoitte tallia?
Ihan hyvin ollaan viihdytty, on ollut kiva saada hyviä kavereita tallita. Vaihdettiin parempien treeniolosuhteiden perässä. Riders innissä on todella hienot tilat ja pohjat ovat todella hyvät. Lisäksi Aliisan haluama valmentaja käy täällä.
Suosikki ratsastusharjoituksenne?
Siirtymiset
Mitä tavoitteita kummallakin teillä on Leroyn kanssa?
Mulla ei oikein ole mitään konkreettisia tavoitteita, vain oppia ratsastamaan Leroylla paremmin. Yhteisenä tavoitteena on nostaa Leroyn taso niin korkealle kuin mahdollista.
Millaista hevosenomistaminen on? Onko paljon huolia ja murheita?
Onhan niitä aika paljon, varsinkin kun on itse tosi herkkä murehtimaan. Pienikin poikkeaminen normaalista saa mut tosi huolestuneeksi, vaikka se ei olisikaan mitään ihmeellistä. Mutta on se loppujen lopuksi kaiken murehtimisen arvoista.
Mitä Leroy syö, minkälainen sen tyypillinen viikko-ohjelma on?
Leroy syö heinää, kauratonta väkirehua nimeltä Brok, Krafftin Lusern pellettiä, öljyä, E-vitamiinia, elektrolyyttejä ja sillä on suolakivi. 
Leroy liikkuu kunnolla 4 kertaa viikossa, joista 2 kertaa on valmennuksissa(meillä molemmilla on yksi valmennus viikossa) Kaksi päivää on sitten kevyempää, eteenalas hölkkää, maastoilua tai juoksutusta ja yksi päivä pelkkää kävelyä. Yleensä aina 2-3 päivää työskentelyä jonka jälkeen kevyt päivä tai kävelyä.


Kyllästyttääkö hevosenomistajuus ikinä?
Ei ole tähän mennessä kyllästyttänyt.
Missä tallilla Leroy seisoo?
Riders innissä hyvinkäällä
Kuinka pitkä tallimatka teillä on?
30-40 min riippuen vuodenajoista ja ruuuhkista
Kuinka monesti viikossa käyt tallilla?
Joka päivä, ellei joskus harvoin ole jotain menoa ettei pääse.
Oletteko kisanneet hetkeen?
Itse en ole kisannut syksyn Primuksen kisojen jälkeen.
Mistä ajatus syntyi omaan hevoseen?
Alkoi tuntua että ratsastuskoululla ei ollut enää mitään annettavaa, joten oli aika siirtyä eteenpäin. En halunnut vuokrahevosta, sillä halusin päästä käymään tallilla useammin kuin pari kertaa viikossa.
Onko Aliisalla blogia?
On, mutta hän ei ole hetkeen päivittänyt. Linkki sinne löytyy tervetuloa-tekstistä.
Miten ajatus syntyi bloggaamiseen?
Aliisa alkoi kirjoittaa blogia ja minäkin halusin.
Oletko ikinä ajatellut poistaa tätä blogia?
Aina välillä, varsinkin nyt kun tuntuu ettei kukaan oikein lue tätä.


Pahin tippuminen?
Varmaan, kun tipuin Eetulta päälleni, kun se kielsi, oli niskat vähän kipeenä.
Pahin tippuminen Leroyltä?
En ole tippunut Leroylta.
Kuinka monta kertaa olet tippunut?
joku 10 kertaa
Mitä haluasit parantaa bloggaamisessa?
Ensinnäkin parantaa postaustahtia, mutta myös kirjoittaa virheettömämpää ja sujuvampaa teksiä, sekä osata kirjoittaa tunteikkaampia postauksia.
Oletteko ikinä ajatellut perustaa yhteistä blogia Aliisan kanssa?
Joskus mietittiin sitä, mutta Aliisa ei innostunut ideasta.
Kuinka monta satulaa Leroyllä on? Onko ne koulu vai estesatuloita?
Vain yksi koulusatula, estesatulaa lainataan kaverilta.
Kuinka paljon suojia/pinteleitä Leroyllä on (kuva)?
Ei nyt ole kuvaa, mutta Eskadronin allround suojat ja Eskadronin bootsit, eteen karvoilla taakse ilman. Lisäksi saman merkin pintelit sinisinä, beesseinä ja mustina.
Kuinka monet suitset Leroyllä on?
Kankisuitset, nivelsuitset ja talutussuitset leli 3
Minkä laiset ne on?
Kankisuitset ovat jotkut merkittömät eivätkä oikein sovi Leroylle, sillä poskihihnat nousevat lähelle silmiä. Nivelsuiset ovat Isabelle Werth collectionin suitset. Talutussuitset taas ovat vanhat merkittömät nivelsuitsemme.

kankisuitset

nivelsuitset

talutussuitset(otsapanta kylläkin vaihdettu)
Parhaat talli kaverit?
Ella ja Veera, vanhoja Primus kavereita en enää laske tallikavereiksi kun nähdään yleensä tallin ulkopuolella.
Käytkö vielä primuksella moikkailemassa kavereita ja vanhoja hoitsujanne?
Syksyllä käytiin aika usein, nykyään harvemmin.
Oletko käynyt/ikinä ajatellut käydä primuksella Leroyn kanssa tunnilla?
En ole.
Tulevat kisat?
Ei ole suunnitelmissa vielä.
Kuinka monta kisaa olette käyneet Leroyn kanssa?
Itse olen vain yhdet.
Suunitelmissa olevat kisat?
Ei olla suunniteltu velä.
Ajattelitko mennä primukselle kisoihin?
En ole
Miten päädyitte viemään Leroyn Riders iniin ettekä muualle?
Siellä kävi haluamamme valmentaja ja tilat ovat todella hyvät.
Millä kuljet tallille?
Autolla
Mitä aiot opiskella jatkossa?
Sosiaalipsykologiaa yritän päästä lukemaan.
Miltä näyttää tulevaisuus vuoden sisällä?
Joko opiskelua tai työssäkäymistä
Miten ylioppilaskirjoitukset menivät?
Kohtalaisesti, olisi voinut mennä paremminin, mutta ihan tyytyväinen olen.
Harrastatko oheisliikuntaa omalla hevosella ratsastamisen lisäksi?
Aina välillä innostun, mutta nyt taas en ole saanut aikaiseksi tehtyä mitään.

Kiitos kysymyksiä lähettäneille! Kommenttiboksi on viime aikoina ollut kovin hiljainen, kiinnostaako ketään enää meidän jutut? Minkälaiset postaukset kiinnostaisivat teitä?

21. kesäkuuta 2016

Kysymyksiä?

Löytyisiköhän teiltä taas pitkästä aikaa kysymyksiä. Viime kysymyspostaus oli Lerpan tullessa, joten tilanne siitä on vähän muuttunut. Onko se herättänyt teissä kysymyksiä? Muustakin saa tietystä taas kysellä.

mustakin tuli kesän alussa ylioppilas

6. kesäkuuta 2016

Pitkästä aikaa

Vihdoin jaksoin taas avata bloggerin ja tulla päivittelemään teille kuulumisia. Viimeksi kirjoittaessani meillä oli mennyt hyvin, mutta kirjoituksen jälkeen Lerppa alkoi tuntumaan hieman haluttomalle liikkumaan ja lopulta alkoi ontua oikeaa takasta. Lähdettiin klinikalle katsomaan mitä sieltä löytyy. Vähän oli tulehdusta molempien takajalkojen kintereissä. Niihin sitten laitettiin kortisonipiikkiä. Käveltiin viikko ja alettiin pikkuhiljaa palata liikutukseen. Lerppa ei kuitemkaan alkanut liikkua yhtä letkeästi kuin normaalisti, joten käytiin vielä uudelleen taivuttamassa jalat ja vähän ne vieläkin reagoivat, joten hoidettiin ne uudestaa.


Nyt ollaan vihdoin päästy normaaliin liikutukseen, vaikka vieläkään ei ollu tehty kokoamista lähes ollenkaan. Lerppa on ollut todella vireä ja selvästi nauttii päästessään taas liikkumaan. Nyt liike näyttää hyvälle, joten päästään palaamaan ihan normaaliin treeniin. Toivotaan ettei uusia takapakkeja enää tulisi.


Muuten ollaan nautittu keästä ja Lerppa on päässyt ahtamaan itseensä vihreää. Seuraavalla kerralla voisikin päästä kirjoittamaan jo oikeata treenipostausta.


8. toukokuuta 2016

Kun päivä kääntyy iltaan

Lupaan olla sun, 
kun päivä kääntyy iltaan,
kun pöly laskeutuu ja ollaan ihan hiljaa.









11. huhtikuuta 2016

Treenailua

Postauksen kuvat tältä päivältä. Treenit ovat sujuneet nyt L kanssa tosi kivasti. Tuntuu, että ollaan päästy taas yksi askel eteenpäin.
Kaksi viikkoa sitten keskiviikkona L oli varmaan paras koskaan. Olin yksin ratsastamssa joten harmillisesti mitään materiaalia tästä ei ole. Se vain tuntui olevan niin messissä ja kuunteli koko ajan tarkasti mitä siltä pyysin. Itsekin sain ratsastettua paremmin istunnalla.


Lauantaina oltiin tunnilla. Aluksi saatiin taas aika kauan ratsastaa käyntiä, mutta lopulta saatiin sitä vähän paremmaksi. Kärsivällinen työskentely käynnissä auttoi ja ravi oli heti alusta asti tosi hyvää. Varsinkin alkuraveissa näkyy ihan selvä muutos entiseen. L ei enää juokse altani, vaan kulkee haluamassani tahdissa. Kevyessä ravissa mun on myös helpoin suoristaa sitä. Tehtiin myös vähän ravi käynti siirtymisiä, joissa L oli niin hyvä. Se oli täysin avuilla ja rentona. Tietenkin se voisi olla vielä korkeammalla niskalla, mutta näin alkutunnista ei sitä vaadittu.


Laukassa oli vähän ongelmia vastalaukassa. L on taas tehnyt Aliisan kanssa vaihtoja, joten se vähän tuppaa tarjoamaan niitä joka väliin. Sitten kun joutui taas nostamaan uudestaan vastalaukkaa, se ei meinannut nousta millään. Lopulta saatiin se nousemaan ja sain itse tehtyä ravisiirtymisen.
Tehtiin vielä vähän käyntityöskentelyä, se kun on mulle niin vaikeaa. Lopuksi otettiin vielä vähän laukkaa, jossa sain olla tarkkana, että L on tarpeeksi terävänä. Muuten se olikin hyvä, mutta hieman paremmin se olisi vielä pitänyt saada kantamaan itsensä. Tämä näkyikin, kun teimme vielä parit käyntiin siirtymiset laukasta, jotka tulivat heposti parin ravi askeleen kautta.


Tänään oltiin taas tunnilla. Alkuun tehtiin taas pitkä käyntiverryttely, jonka jälkeen lähdettiin tekemään kevyessä ravissa väistöjä. Väistöt alkavatkin sujua meiltä aika hyvin, kun olen tehnyt niitä lähes jokaisella ratsastuskerralla. Ravi oli muutenkin hyvää, vaikka vähän L jäi painamaan ohjalle. Tehtiin myös parit avot, jotka onnistuivat yllättävän hyvin. Pitää vain olla tarkkana varsinkin vasemmassa kierroksessa, ettei L heitä peppua ulos.


Laukassa tehtiin vastalaukka loivilla kiemuraurilla ja pari kertaa isommalla ympyrällä. Nyt vastalaukassa ei ollut mitään ongelmaa, eikä L edes tarjonnut vaihtoa. Vähän selvästi se oli väsynyt viime viikon treeneistä ja siksi laukassakin se oli hieman raskas edestä.
Lopuksi työskenneltiin kasikolla ensin käynnissä ja sitten ravissa. Harjoitusravissa huomasi selviten, että L oli hieman väsynyt. Se ei oikein jaksanut polkea takaa, jolloin se jäi edestä vähän jähmeäksi, jolloin myös muoto kärsii. Tehtiin vähän käyntisiirtymisiä, sekä siirtymisiä ravin sisällä.


Harmi, että kamera on tietty silloin mukana, kun menee vähän huonommin. Kuvat kun muuten olisivat olleet tosi hyviä. No jotain ainakin värittämään näitä postauksia.

6. huhtikuuta 2016

Fauna

Fauna saapui Primukseen 2013 hiihtolomalla. Se oli vasta 5-vuotias poninrääpäle. Fauna siis todellakin oli ainakin melkein poninkokoinen tullessaan, mistä johtuu että kutsun sitä vieläkin poniksi. Nykyäänhän se on selvästi jo hevoskokoinen.
Itse pääsin kunnolla tutustumaan tähän suloiseen tammaan 11.3.13. Meillä oli taas alkanut estejakso ja listaan oli yllätyksekseni merkitty Fauna. Alkuverrytteleminen oli aivan tuskaa, Faunalla oli vielä kovin huono tasapaino ja oikean laukan nostaminen oli hyvin vaikeaa. Mutta kun päästiin hyppäämään rakastuin tähän pieneen tammaan. Se meni jokaiselle esteelle innoissaan ja sen hypyt olivat mukavia. Sen kanssa hypätessä oli turvallinen olo, vaikka esimerkiksi laukkaa ei voinut olleenkaan säädellä. Sain jatkaa vielä seuraavalla viikolla Faunan kanssa hyppäämistä. Vaikka hypättiinkin ulos innarivälistä ja meno ei muutenkaan ollut kovin hienoa, oli Fauna vienyt ykkösestehevosen paikan. Tämän jälkeen en päässytkään Faunan selkään pitkään aikaan.



Kesällä 2014 tiemme Faunan kanssa taas yhtyivät. Talutin Faunaa kesäleirillä ja sen jälkeenkin aloin jostain syystä huolehtia ponista. Faunalla on tinkerveren takia paljon karvaa ja se on myös kova likaamaan itsensä. Aloin yhä useammin ja useammin pestä ja siistiä sitä. Pikkuhiljaa ponista alkoi tulla vaan tärkeämpi ja tärkeämpi. Fauna on myös valmentajani ratsastettava, joten sinäänsä olin kyllä kiinnittänyt poniin huomiota. Lopulta 22.10.14 pyysin ponin hoitoponiksi.


Faunan siistinä pitämisestä tulikin mulle tosi tärkeää. Joka viikko sai olla pesemässä häntää tai jalkoja sekä leikkaamassa karvoja. Nautin ponin hoitamisesta todella paljon. Lisänä sain laitella Faunaa aina kuntoon valmentajalle ja päästiin kisareissuille mukaan hoitajina. Kisareissuista onkin jäänyt tosi hyvät muistot ja harmittaa ettei niitä oikein enää ole. Fauna oli maailman helpoin kisahoidettava, se kun pysyi aina paikallaa kuin tatti ja käveli kiltisti kisapaikoilla. Ainoastaan sen siistiksi saaminen ja paksun harjan letitys saivat välillä tuskanhien pintaan. Kisamatkoilla pääsi myös enemmän tutustumaan kisamaailmaan, kiitokset siis valmentajalle että jaksoi ottaa meitä mukaan.


Faunan selkään pääsin uudelleen syyskuussa 2014 eli ennen kuin siitä tuli hoitoponini. Päästiin taas hyppäämään ja vitsit meillä oli kivaa. Eihän me kovin hienosti menty ja kaikki hypyt lähtivät turhan kaukaa, mutta koskaan ei ole varmaan ollut yhtä kivaa estetunnilla. Kerran uskaltauduin jopa estevalmennukseen, vaikka olinkin vannonut etten sinne ikinä mene. Mutta halu hypätä Faunalla oli niin suuri, että oli pakko ostaa kaverin tunti. Hyvin pärjättiin, eikä ehkä totaalisesti nolattu itseämme.




Koulua pääsin menemään ihan vuoden 2014 lopussa. Tunniksi osui vielä ilma satulaa tunti, mutta työskenneltiin kyllä ihan kunnolla. Fauna on todella vaikea, mutta silti niin ihana. Sen kanssa pitää olla todella kevyt käsi ja vahva keskivartalo. Se menee mielellään aika reippaasti, mutta ei siltikään kestä ohjissa roikkumista. Sellainenhan hevosen pitääkin olla(; Sitten kun saa avut kuntoon niin se on todella hienon tuntuinen ja ponimaisesta olemuksesta huolimatta sillä on ihan kivat liikkeet. Saatiin me pari ihan siedettävääkin pätkää tunnin aikana.


Fauna on kehittynyt aivan valtavasti siitä kun se tuli. Se on nykyään tasapainoinen ja osaa kootakin hyvin. Kisoissa se on mennyt helppoa A:ta. Alussa se ei osannut hypätä kuin jotain pientä, mutta nykyään se menee 90 rataa helposti. On ollut kiva seurata sen kasvamista ja kehittymistä ja nähdä kuinka hieno siitä on tullut. Ei ole kovin montaa, joka ei olisi ihastunut tähän tammaan päästessään sen kyytiin. Osaa se kyllä olla vaikeakin. Muistan yhden tunnin, jolloin mulla meni 2 ympyrää saada se laukasta raviin ja se oli siis joskus viime vuonna.


Viime kesänä sitten tuli Leroy ja Primus hoitohevosineen oli aika jäättää taakse. Faunaa on tullut käytyä moikkaamassa silti aina kun Primuksella piipahdetaan. Siitä tuli mulle alle vuodessa käsittämättömän tärkeä, enkä edes tiedä miksi. Jokin sen luonteessa vaan iskee ja lujaa, sillä ratsastuskerrat ovat lähinnä kahden käsin sormilla laskettavissa. Se on niin mahdottoman kiltti, mutta silti persoonallinen. Ne ovat ne pienet asiat, mitkä tekevät siitä niin erityisen. Mahan alla sijaitseva kutinanappula, lempeä katse,se miellyttämisen halu...

Toivottavasti vanhatkin lukijat saisivat tästä jotain irti. Pahoittelen, etten oikein löytänyt mitään ennen julkaisematonta kuvamateriaalia. Tykkäsittekö silti?