Fauna

Fauna saapui Primukseen 2013 hiihtolomalla. Se oli vasta 5-vuotias poninrääpäle. Fauna siis todellakin oli ainakin melkein poninkokoinen tullessaan, mistä johtuu että kutsun sitä vieläkin poniksi. Nykyäänhän se on selvästi jo hevoskokoinen.
Itse pääsin kunnolla tutustumaan tähän suloiseen tammaan 11.3.13. Meillä oli taas alkanut estejakso ja listaan oli yllätyksekseni merkitty Fauna. Alkuverrytteleminen oli aivan tuskaa, Faunalla oli vielä kovin huono tasapaino ja oikean laukan nostaminen oli hyvin vaikeaa. Mutta kun päästiin hyppäämään rakastuin tähän pieneen tammaan. Se meni jokaiselle esteelle innoissaan ja sen hypyt olivat mukavia. Sen kanssa hypätessä oli turvallinen olo, vaikka esimerkiksi laukkaa ei voinut olleenkaan säädellä. Sain jatkaa vielä seuraavalla viikolla Faunan kanssa hyppäämistä. Vaikka hypättiinkin ulos innarivälistä ja meno ei muutenkaan ollut kovin hienoa, oli Fauna vienyt ykkösestehevosen paikan. Tämän jälkeen en päässytkään Faunan selkään pitkään aikaan.

Kesällä 2014 tiemme Faunan kanssa taas yhtyivät. Talutin Faunaa kesäleirillä ja sen jälkeenkin aloin jostain syystä huolehtia ponista. Faunalla on tinkerveren takia paljon karvaa ja se on myös kova likaamaan itsensä. Aloin yhä useammin ja useammin pestä ja siistiä sitä. Pikkuhiljaa ponista alkoi tulla vaan tärkeämpi ja tärkeämpi. Fauna on myös valmentajani ratsastettava, joten sinäänsä olin kyllä kiinnittänyt poniin huomiota. Lopulta 22.10.14 pyysin ponin hoitoponiksi.

Faunan siistinä pitämisestä tulikin mulle tosi tärkeää. Joka viikko sai olla pesemässä häntää tai jalkoja sekä leikkaamassa karvoja. Nautin ponin hoitamisesta todella paljon. Lisänä sain laitella Faunaa aina kuntoon valmentajalle ja päästiin kisareissuille mukaan hoitajina. Kisareissuista onkin jäänyt tosi hyvät muistot ja harmittaa ettei niitä oikein enää ole. Fauna oli maailman helpoin kisahoidettava, se kun pysyi aina paikallaa kuin tatti ja käveli kiltisti kisapaikoilla. Ainoastaan sen siistiksi saaminen ja paksun harjan letitys saivat välillä tuskanhien pintaan. Kisamatkoilla pääsi myös enemmän tutustumaan kisamaailmaan, kiitokset siis valmentajalle että jaksoi ottaa meitä mukaan.

Faunan selkään pääsin uudelleen syyskuussa 2014 eli ennen kuin siitä tuli hoitoponini. Päästiin taas hyppäämään ja vitsit meillä oli kivaa. Eihän me kovin hienosti menty ja kaikki hypyt lähtivät turhan kaukaa, mutta koskaan ei ole varmaan ollut yhtä kivaa estetunnilla. Kerran uskaltauduin jopa estevalmennukseen, vaikka olinkin vannonut etten sinne ikinä mene. Mutta halu hypätä Faunalla oli niin suuri, että oli pakko ostaa kaverin tunti. Hyvin pärjättiin, eikä ehkä totaalisesti nolattu itseämme.

Koulua pääsin menemään ihan vuoden 2014 lopussa. Tunniksi osui vielä ilma satulaa tunti, mutta työskenneltiin kyllä ihan kunnolla. Fauna on todella vaikea, mutta silti niin ihana. Sen kanssa pitää olla todella kevyt käsi ja vahva keskivartalo. Se menee mielellään aika reippaasti, mutta ei siltikään kestä ohjissa roikkumista. Sellainenhan hevosen pitääkin olla(; Sitten kun saa avut kuntoon niin se on todella hienon tuntuinen ja ponimaisesta olemuksesta huolimatta sillä on ihan kivat liikkeet. Saatiin me pari ihan siedettävääkin pätkää tunnin aikana.

Fauna on kehittynyt aivan valtavasti siitä kun se tuli. Se on nykyään tasapainoinen ja osaa kootakin hyvin. Kisoissa se on mennyt helppoa A:ta. Alussa se ei osannut hypätä kuin jotain pientä, mutta nykyään se menee 90 rataa helposti. On ollut kiva seurata sen kasvamista ja kehittymistä ja nähdä kuinka hieno siitä on tullut. Ei ole kovin montaa, joka ei olisi ihastunut tähän tammaan päästessään sen kyytiin. Osaa se kyllä olla vaikeakin. Muistan yhden tunnin, jolloin mulla meni 2 ympyrää saada se laukasta raviin ja se oli siis joskus viime vuonna.

Viime kesänä sitten tuli Leroy ja Primus hoitohevosineen oli aika jäättää taakse. Faunaa on tullut käytyä moikkaamassa silti aina kun Primuksella piipahdetaan. Siitä tuli mulle alle vuodessa käsittämättömän tärkeä, enkä edes tiedä miksi. Jokin sen luonteessa vaan iskee ja lujaa, sillä ratsastuskerrat ovat lähinnä kahden käsin sormilla laskettavissa. Se on niin mahdottoman kiltti, mutta silti persoonallinen. Ne ovat ne pienet asiat, mitkä tekevät siitä niin erityisen. Mahan alla sijaitseva kutinanappula, lempeä katse,se miellyttämisen halu...

Toivottavasti vanhatkin lukijat saisivat tästä jotain irti. Pahoittelen, etten oikein löytänyt mitään ennen julkaisematonta kuvamateriaalia. Tykkäsittekö silti?