Uusia tuttavuuksia

Viime postauksesta on taas aikaa, mutta kaikki varmasti ymmärtävät ettei innostusta Walter jutun jälkeen ole ollut ja muutekin koulu vie hirveästi aikaa. Nyt saatte kuitenkin vihdoin postauksen viime tunneista. Waltsusta tene sitten myöhemmin, kun vain saan itseni sellaiseen fiilikseen että pystyn siihen.

Sunnuntaina olikin kauhea jännitys, että kenet hevosen saan, kun ne oli tällä kertaa mietitty tosi tarkasti. Listassa luki sitten Attilan nimi. Olin ihan innostunut. Attilahan on siis yleensä aikuisten hevonen mutta pari junnuakin on sillä mennyt. Semmoinen söpö suokki.
Käytiin ennen tuntia lähtötasotestit läpi. Tuntui, että meni aika huonosti, mutta kyllä  oli ihan hyvät prosentit. Numerot vaihteli 5-7 välillä ja prosentteja oli joku 61-62. Ihan hyvin siis, kun Eetulla ollut koulua ennen mennyt.
Tunnilla oli aiheena tahti ja sen tunteminen. Ensin kuitenkin käytiin miksi meillä on juuri ne hevoset mitkä oli. Itselläni oli Attila sen takia, että menen helposti itse lysyyn, könötän ja katson hevosen kaulaa. Attilan kanssa ei voi niin tehdä, koska se on etupainoinen. Käytiin myös peräänantoa läpi, mitä hevonen tekee kun se menee peräänannossa ja miten sitä ratsastetaan.

Sitten alettiin käynnissä keskiympyrällä ratsastaa vain hyvää käyntiä. Yritettiin tuntea onko hevosella hyvä tahti. Attila meni kivasti, vaikka välillä meni vähän hätäiseksi. Jatkettiin samaa ravissa ja sen jälkeen laukassa. Kaikissa askellajeissa saatiin tosi kivoja pätkiä. Välillä Attila vähän innostui viemään.

mitäs ihmettä säädän, mut söpö liitoponi

Vaihdettiin suuntaa ja mentiin aika samat asiat. Oikealle Attila oli tosi jäykkis ja sitä oli hirveän vaikea saada asettumaan. Ope sanoi aina välillä, että nyt attila menee hyvässä muodossa. Omaan käteen se tuntui kuitenkin tosi painavalle, sillä sen päätä pitää pitää ylhäällä, ettei se valahda liian alas. Odotan sitä että saan sen kevyeksi edestä, siihen on kuitenkin matkaa.

Vaihdettiin uralle ja tehtiin pari täyskaartoa. Meiltä ne onnistuivat ihan hyvin. Sitten otettiin pari laukannostoa jotka menivät aika perseelleen. Attila oli innoissaan, enkä saanut sitä kunnolla pidätettyä, joten nostot olivat liian aikaisia. Saatiin kuitenkin pari hyvää nostoa, kunhan sain Attilan kuulolle.

En yhtään muista mitä tehtiin lopussa. Varmasti ravailtiiin, ainakin oltiin keksiympyrällä. Saatettiin mennä vielä laukkaaakin. Sitten annettiinkin vapaat ohjat.

Attila oli oikein kiva uusi tuttavuus ja alan sillä varmaan nyt treenata. Todella erilainen kuin luulin aj se vei minua kyllä ihan 6-0. Nyt treenattiin vähän peräänantoa ja kuinka siinä on tärkeää oikea tahti ja eteenpäinpyrkimys, eikä ohjat. Ensi kerralla käydään ulkoapuja.

Maanantaina olikin sitten se kamala päivä. Sain kuulla Waltsusta melkein heti kun tulin tallille. Ratsastamaan oli kuitenkin jäätävä. Itselleni oli merkattu listaan Elli, mutta koska silloin ei ollut mitään väliä kenellä menen vaihdoin Aliisan kanssa ja menin Belliksellä, jolle en ole ennen mennykkään.
Bellis tuntui heti tosi mukavalle ja jotenkin tunsin oloni kotoisaksi sen selässä. Aloitettiin käynnissä ihan itsenäisesti, niin että lyhyelle sivulle sai tehdä ympyrän. Bellis oli aika jäykkä niinkuin olin arvellukkin, mutta silti näin käynnissä välillä vähän pehmeni suusta. Ravissa jatkettiin aika samaa eli pääty-ympyrä, mutta sitten lyhyellä sivulla piti mennä harjotusravia. Bellis ei oikein meinannut asettua ja oli tosi jäykkä. Harjotusravi pätkät meni kuitenkin kivasti. Sama jatkui myös laukassa, eli lyhyeltä sivulta laukka ja sitten se ympyrä laukassa ja takaisin raviin. Bellis oli tosi innokas. Yritin laukassakin asettaa, vaikka Bellis olikin jäykkis. Pari kertaa se meinasi vähän myödätä, kun ratsastin kunnolla ulkoavuilla.
Lämpän jälkeen harjoitetiin raviväistöjä. Väistettiin uran sisäpuolelta uralle ja tehtiin vastakkaisella puolella käyntiin siirtyminen. Väistöissä Bellis ei oikein mennyt sivulle ja ei päästy koskaan uralle. Muutenkin poni alkoi kauheasti kuumua ja vei mua koko ajan. En meinannut saada sitä kunnolla käyntiinkään. Toiseen suuntaan aika sama juttu. saatiin kuitenkin pari ihan kivaakin väistöä. Jouduin kyllä antamaan aika paljon raippaa, jotta päästiin tarpeeksi sivulle.
Loppuraveissa Bellis alkoi vähän myödätä, ei se kunnolla pehmennyt, mutta rentoutui vähän alas. Tein pari volttia ja Bellis taipuikin jo paremmin.  Käynnissä se olikin jo tosi kiva ja pehmeä suusta. Sitten pitikin antaa jo pitkät ohjat.
Belliksen kanssa tuli tosi hyvä mieli aj Walterkin unohtui hetkeksi. Helppo ei hevonen todellakaan ole ja se vei minua kyllä ihan kunnolla. Pyysin kuitenkin ensi kerraksi, olisi kiva oppia ratsastamaan sillä.
Saatte nyt loppuun vain pari kuvaa, kun en millään saa kaverilta kuvia..Laitan lisää myöhemmin jos teitä kiinnostaa(ja vaikkein kiinnostaisikaan (;)

argh noi kantapäät