Voisiko jokin joskus onnistua?

Jos aikaisemin sanoin, että Risto ei ole toiminut kovin hyvin, olin silloin väärässä. Risto on nyt ollut vielä selvästi huonompi kuin alkuviikosta. Ennen saatiin sentään hyviä pätkiä pari, mutta nyt nekin ovat todella niukassa.

Torstaina oltiin vielä Terhin tunnilla. Aloitettiin melko nopeasti ravissa tehden verryttelyksi pääty-ympyröitä. Risto ei taipunut mihinkään, enkä saanut hyvää tahtia raviin. Risto jäi helposti hitaaksi ja ikäänkuin leijumaan ilmaan.
Kun molemmat suunnat oli ravattu verryttelyksi alettiin tehdä toiselle pitkälle sivulle kaksi volttia. Risto ei vieläkään yhtään toiminut, enkä saanut sitä taipumaan minnekkään. Pian vaihdettiin tehtävää vielä haastavammaksi. Tehtiin pitkän sivun alkuun voltti ja sen jälkeen väistöä uran sisäpuolelle, pitkän sivun lopussa käännettiin voltti uralle päin. Mikään ei oikein ottanut onnistuakseen, Risto ei ravannut kunnolla eteen, eikä taipunut minnekkään. Myönnän omassa ratsastuksessani olisi ollut parantamisen varaa. Olisi pitänyt valmistella voltit paremmin, käyttää paremmin ulko-ohjaa ja vaatia taivutusta sitkeämmin. Tehtiin tehtävää toiseenkin suuntaan, mutta homma ei parantanut yhtään.

kuva loppuraveista, muita ei kehdannut julkaista

Välikäyntien jälkeen tehtiin taas laukassa voltteja. Tällä kertaa laukattiin aina yksi pitkä sivu ja tehtiin siihen samat voltit kuin ravissa. Toisella puolella sai laukata tai kävellä niin kuin minä teinkin. Laukka ei ollut yhtään parempaa. En saanut Ristoa yhtään kokoamaan ilman että se tiputti raville. En osannut ohjata, joten voltit olivat aika jännän mallisia. Tuskalla tehtiin molempiin suuntiin pari voltin tapaista ja sen jälkeen alettiin lopetella.

Loppuraveissa saatiin ihan pieniä onnistumisia ja Risto alkoi vähän jo pehmetä. Lopetin heti kun saatiin pieni hyvä pätkä.
Puhuttiin vähän Terhin kanssa ja tultiin siihen tulokseen, että Risto voi olla vähän väsynyt eikä siksi jaksa kunnolla työskennellä takajaloilla. Päätettiinkin, että laitan seuraavan kerran satulan ja piuhat auttamaan.

Tänään eli perjantaina menin sitten piuhoilla. Ratsastin aluksi todella pitkään käyntiä ja taivuttelin Ristoa volteilla. Käynnissä Risto olikin hyvä ja varmaan piuhojen takia tasaisempikin. Kun olin kävellyt tarpeeksi kauan otin ravia.

Ravasin ensin toisen suunnan hyväksi ja kävelin hetken. Sen jälkeen ratsastin toisen. Otin vain ympyrällä kevyttä ravia ja yritin saada Riston asettumana ja taipumaan mahdollisimman hyvin. Tein myös pari volttia aina välillä, joilla sain taivutettua enemmän. Kun olin molempiin suuntiin tyytyväinen otin piuhat pois ja ratsastin vielä helpompaa suuntaa hetken ilman. Heti kun Risto myötäsi siinä annoin vapaat ohjat.
Kovin hyvin ei taaskaan mennyt, piuhoilla Risto oli tasaisempi, muttei kuitenkaan kulkenut niin rentona kuin olisin halunnut. Oma istunta on kuvissa niin järkyttävä, että voisin itkeä.

Huomenna on viimeinen päivä ja sitten on jätettävä maailman paras paikka ainakin viikoksi. Onneksi Perrassa on varmasti ainakin melkein yhtä hauskaa.

kaikki hyvä loppuu aikanaan