Tuntsarit 2015

En ole ehtinyt yhtään päivitellä tänne tuntsaritreeneistä. Paljoa kerrottavaa ei kyllä ole ollut, melkein koko viikko meni ihan plörinäksi, kun molemmat totuteltiin taas töiden tekemiseen. Hankalaa oli, kunnes torstaina kengittäjä kävi ja pelasti meidät. Esa sai ihan uudet taikakengät. Torstaina tunnilla Esa liikkui parhaiten ikinä ja ravissa tahdittaminen oli lähes kadonnut. Torstai treenien jälkeen pystyi hyvillä mielin pakata rekan ja puunata, sekä letittää hevosen.
Meillä oli lähdöt osuneet todella huonosti. Sofia ratsasti aamulla puoli 9 maissa ja minä Aliisan kanssa peräkkäin ilta 5 maissa. Se tarkoitti, että joutuisimme venaamaan 8 tuntia. Onneksi hevoset saivat lopulta karsinat joissa viettää päiväänsä.
Herätyskello soi perjantaina 3.45 ja auto starttasi pihasta 5.20. Aikainen herätys ei kuitenkaan tuntunut missään. Perillä laitettiin Sofia ja Roope kuntoon ja he lähtivät verkkaan. Kun Sofia oli ratsastanut pistettiin hevoset karsinoihin odottelemaan ja lähdettiin itse katselemaan ratoja ja shoppailemaan. Vaikka 8 tuntia kuulosti pitkälle odottelulle se meni lopulta ihan hujauksessa. Niinhän se sanontakin menee, että aika rientää, kun on hauskaa ja hauskaa meillä oli. Käytiin tietysti välissä ruokkimassa hevosia ja vähän taluttelemassa.

Puoli 5 oli sitten aika taluttaa Esa ja kiivetä kyytiin. Esa tuntui verkassa todella hyvälle. Itseni oli todella vaikea ratsastaa siinä hevosmäärässä, mutta onneksi sentään olin luokan lopussa ja ratsukkoja oli ehkä vähän vähemmän. Ratsastin ihan vain perusjuttuja. Esa meni muuten hienosti, mutta kerran se teki pari loikat Akun tehdessä spurtin. Yllättävän pian oli aika siirtyä ratojen taakse. Siellä en paljoa tehnyt, kävelin ja vähän fiilistelin ravia.

Sitten pitikin ratsastaa radan puolelle. Sää oli muuttunut aamun aurinkoisesta tihkuttvaksi sateeksi ja ihmisillä oli laidoilla sateenvarjoja. Lisäksi olimme sillä radalla, jonka vieressä oli kaikki kioskit ja kaupat. Onneksi Esa meni kiltisti kaikesta ohi ja rentoutui nopeasti.
Alkutervehdykseen tultiin aika hyvin ja Esa teki hyvän pysähdyksen. Ekassa keskiravissa Esa pääsi rikkomaan, mutta sain sen nopeasti takaisin. Esa aina tekee tämän ensimmäisen keskiravin todella nihkeästi. Voltti oli onnistunut ja toinen keskiravikin tuli puhtaasti ja sujuvammin. Oikea voltti oli paremmin tahdissa kuin koskaan ja näin ollen hyvä. Kolmikaarinenkin sujui hyvin ja tahdissa. Käyntisiirtyminen onnistui hyvin, niin kuin yleensä. Käynnin toivottiin olevan matkaavoittavampaa, mikä on yleistä. Laukannosto tuli ravin kautta ja ennakoiden. Toinen tuomari oli sakottanut tästä ja antanut 4, kun taas toinen 6,5. Laukkavolttikin oli ihan hyvä. Keskilaukkaa en uskaltanut lähteä ratsastamaan lävitäjällä kunnolla, joten sen toivottiin olevan rohkeampi. Pysähdys oli hyvä, mutta peruutus oli kättä vasten ja vino, niin kuin yleensä. Toinen laukka nousi helposti ja volttikin sujui todella hyvin. Saatiin jopa molemmilta tuomareilta 7, mikä on aika hyvin siihen nähden etteivät ne todellakaan ole meidän vahvuus. Keskilaukka lävistäjälle lähdin ratsastamaan rohkeasti kuten kotona, mutta Esa jostain syystä päättikin loikata ja siinä vaihtaa laukan. Lopputervehdys tuli taas ihan kivasti.

Radan jälkeen oli niin hyvä fiilis, vaikka aluksi kyllä pelkäsin, että vika lävistäjä vie liikaa pisteitä, se kun tuntui selkään pahemmalle mitä näytti. Esa meni mielestäni ensimmäistä kertaa oikeasti muodossa radalla. Uudet kengät auttoivat sitä olemaan tasapainossa, enkä tuntenut tarvetta roikkua ohjassa ja tukea sitä. Tällöin Esa pääsi rentoutumaan hyvään muotoon.
Jäin odottelemaan, että Aliisa ratsastaa ratansa ja menimme sitten yhdessä kävelyalueelle. Tässä vaiheessa satoi jo ihan kunnolla ja olimme ihan kastuneita. Ikuisuuden jälkeen valmentaja tuli kertomaan, että olimme molemmat päässeet finaaliin. Saatiin Esan kanssa prosentteja 60,5 mikä riitti lopulta 7.sijaan. Hepat laitettiin autoon ja sitten mentiin palkintojen jakoon. Oli kyllä mahtava fiilis, viime vuoden epäonnistumisen jälkeen. Päästiin jopa aikaisin takaisin tallille, jolloin ehdittiin nukkuakin jonkinmoiset yöunetkin.

Seuraavana päivänä lähtö oli samoihin akoihin. Edellisen päivän hysteerinen tunnelma palasi jo aamusta, eikä kahden päivän lyhyet yöunet tuntuneet missään. Aika pian laitettiin Aliisa ja Aku verkkaan. Ehdin seurata heidän verkan, jonka jälkeen piti mennä laittelemaan Esaa kuntoon. Seurailin vielä vähän Aliisan radan alkua enne kuin kiipesin Esan kyytiin.

Verkka oli aika samanlainen kuin edellisenä päivänä. Esa oli hyvä, mutta kuskin keskittymistä häiritsi hevosmäärä. Pian siirryttiin jo taka-alueelle ja nopeasti meidät kuulutettiin radalle. Tällä kertaa oltiin keskiradalla, missä oli onneksi vähemmän pelättävää. Esa olikin alusta asti rento.
Tervehdys onnistui taas ihan hyvin ja Esa asetteli jalat hienosti tasan. Oikealla voltilla tahti ei ihan pysynyt. Vaihtouralla en saanut kunnolla suoristettua. Vasen voltti oli taas hyvä. Väistö oli vähän nihkeä, mutta saatiin kuitenkin 6 molemmilta tuomareilta. Keskiravi lähti aika huonosti ja tuomarit toivoivatkin lisää rohkeutta. Oikealle väistö oli parempi. Pysähdys tuli ihan liian aikaisin ja peruutus oli samanlainen kuin aina. Käynti oli ihan hyvää, mutta tuomarit toivoivat lisää tarmokkuutta. Laukka nousi hyvin ja pysyi vastalaukkana. Oikea laukkakin nousi ongelmitta. Voltti oli ihan hyvä, mutta keskilaukkaa en saanut kunnolla lähtemään eteen. Uralla vähän varmistelin ja pidin esan aika taipuneena, mistä tuli huomautusta. Keskiravi oli taas vaisu, samoin keskikäynti. Vastalaukka sujui taas hyvin oneglmitta. Vasen laukka nousi hyvin. Voltti sujui ihan hyvin, mutta keskilaukka ei lähtenyt kuten ei toiseenkaan suuntaan. Uralla Esa jännittyi hirveästi ja kulmaan tullesssa se kaatui ihan sisäpohjetta vasten, jolloi  lävistäjän tie meni ihan pieleen. Sain onneksi lävistäjän ilman vaihtoa, vaikka tie kyllä kärsi siitä. Loppukiitos onnistui taas kivasti.

Olin tyytyväinen rataan, rikkeetön A-tason rata, joka oli paljon parempi kuin Peikillä keväällä. Esa oli perjantaihin verrattuna vähän hidas, mistä oli sanomista myös papereissa, En oikein saanut keskiaskellajeja lähtemään. Mentiin esan kanssa kävelemään ja jännitettiin prosentteja. Saatiin 60,4, joilla lopulta jäätiin 3. viimeisiksi finaalissa. Junnuilla on kyllä tosi kova taso!
Pakattiin hepat autoon ja ajeltiin kotiin, missä hoidettiin ne pois. Sunnuntaina oltiin vielä esteratsastajia kannustamassa ja auttamassa.

Kokonaisuudessaan viikonloppu oli ihan paras! Ratsastin Esan kanssa parhaat radat ja oikeastaan hevonen oli ylipäätänsä paras koskaan. Finaalissa ratsastin Esalla 10. kertaa rataa kisoissa, aika ihmeellistä. Meillä on aivan mahtava porukka ja voin sanoa, että naama oli ihan kipeä viikonlopun jälkeen kaikesta siitä nauramisesta. Olen niin kiitollinen tästä mahdollisuudesta.

Propsit sille joka jaksoi lukea tänne asti!