Mutta jotta ei tule ihan turhaa höpötystä täyteen tää postaus niin palataan viime viikon perjantaihin, jolloin mulla oli tunti. Koin taas pitkästä aikaa kunnon ahaa-elämyksen. Mullahan on ollut viime aikoina paljon ongelmia ratsastuksessa, en vain ole löytänyt sitä "tuntumaa". Enkä nyt tarkoita vaan tuntumaa suuhun, mutta myös sitä fiilistä. Kaikki taidot vaan tuntuvat kadonneen, enkä tiedä mitä teen. Viime kerralla sitten pureuduttiin asiaan kunnolla.
Mun pitää löytää ratsastukseen nopeutta ja rohkeutta. Olen helposti vähän varovainen ja jään vaan pyytämään enkä saa apua läpi. Esimerkiksi jään vain vetämään sisäohjasta, mutta asetusta ei tule, joten en pääse palkitsemaan hevosta. Parempi olisi selvästi pyytää asia läpi, jotta pääsisi myös kiittämään.
Tätä lähdimme hakemaan kaikissa askellajeissa. Menimme varmaan parikymmentä minuutti ihan vain käyntiä, että saan Leroyn siinä oikeasti läpi. Käyntihän on Leroylle vaikein askellaji. Sillä on aika iso käynti, mutta se jää helposti pohkeen taakse. Tehtiin paljon ympyröitä ja voltteja joilla haettiin juurikin sitä nopeutta. Tämä palkittiin ja lopulta sain varsinkin ravissa ja laukassa tosi hyviä pätkiä. Käykää katsomassa videota instagramista, jos ette ole vielä nähneet. Ehkä mä vielä joskus opin ratsastamaan.
Postausta kuvittamassa alkuviikolla otettuja kuvia. Näytä tuli nyt aika paljon, kun en osannut karsia. Se ei kuitenkaan varmaan haittaa?
Ihania kuvia!:)❤️
VastaaPoistakiitos(:
Poista