Kronprinz

Prinssistä en ole ennen täällä blogissa maininnut, paitsi viime kännykäntyhjennyksessä oli pari kuvaa. Nyt kuitenkin ajattelin kertoa teille meidän tarinan, kun muutakan postattavaa ei ole. Vaikka ehdinkin olla tämän hveosen kanssa tekemisissä vain noin vuoden, tuli siitä minulle todella tärkeä.

Prinssin olen tiennyt ihan Primuksen vanhalta tallilta asti. Mieleen jäi sen pääkallon näköinen merkki otsassa. Hevonen oli kuitenkin yksityinen enkä siis ollu sen kanssa missään tekemisissä. Uudellakin tallilla Prinssi majaili hetken, mutta vaihtoi sitten tallia. Ensimmäisen kerran tutustuin Prinssiin vasta reilu vuosi sitten, kun se oli palannut takaisin Primukseen. Silloinen Prinssin liikuttaja, omistajan lisäksi, ehdotti että hevosta voisi alkaa taluttamaan aina kun jaksaa. Siitä alkoi Prinssin ja minun taival.

Prinssi on siis tänä vuonna 17 vuotta täyttänyt trakehner ruuna. Se on todella osaava ja kisannut nuorempana interiä ja vielä viime vuonna se starttasi PSG:tä.
Aloin siis talutella Prinssiä oikeastaan joka päivä noin puoli tuntia. Vaikka olikin talvi ja sää saattoi olla mitä vaan lumesta, sateesta ja tuulesta, nautin meidän yhteisistä kävelyhetkistä. Taluttaminen oli siis vapaaehtoista, mutta tein sitä mielelläni. Pikkuhiljaa aloin myös auttaa Prinssin hoidossa, laitoin sitä kuntoon ja harjailin vapaapäivinä, sekä pesin jalkoja.
Prinssillä on ehkä mahtavin luonne ikinä. Se rakastaa hoitamista. Yleensä sen hoitamiseen multa kului yli puolituntia, sillä jo kumisuolla rapsutteluun meni melkein vartti. Prinssi näyttää aina hyvin selvästi, mistä kutisee ja rapsuttaa aina kohteliaasti takaisin. Välillä pidettiin myös taukoja, jolloin Prinssi lepuutti turpaa olkapäällä ja hönkii korvaan lämmintä ilmaa.

Reilu kuukauden Prinssiä hoidettua pääsin ensimmäisen kerran kipuamaan selkään. Voi sitä innostuksen määrää, kun eräs talvinen torstai sain pitkän koulupäivän päätteksi viestin, että haluaisinko kävellä Prinssin selästä. Kuulostaa ehkä naurettavalle, mutta silloin se oli harvinaista minulle päästä muiden kuin tuntsareiden kyytiin. Äkkiä tallille ja poni kuntoon. Oli ihanaa köpötellä yhdessä ympäri laidunlenkkiä ja nauttia pakkassäästä. Prinssin kanssa selästä kävely on omalla tavalla mukavampaa, sillä ruuna on välillä todella hidas talutettava, joten molemmat pääsevät helpommalla kun ratsastaja on kyydissä. Välillä oli myös tietenkin niitä päiviä, kun Prinssillä olisi ollut jakaa vauhtia muille vaikka kuinka paljon.

Vielä hienompaa oli päästä ratsastamaan tällä konkarilla. Useasti olin ihaillut sitä sen liikuttajan alla, joten oli todella jännittävä päästä itse kokeilemaan. Prinssi ei todellakaan ole helppo ratsastettava, mutta todella hieno silloin kun se menee. Pääsin ensin kokeilemaan valvotusti ja myöhemmin tuuraamaan, jos omistaja ja liikuttaja eivät päässeet. Ratsastaminen oli mahtavaa, mutta nautin silti edelleen yhteisistä kävelylenkeistä ja hoitohetkistä, sekä katsoa sitä, kun se meni liikuttajan kanssa.

Keväällä Prinssi kuitenkin muutti toiselle tallille ja pääsin sitä hoitamaan harvemmin. Kävin yleensä vapaapäivinä hoitamassa ja taluttelemassa. Kerran käytiin myös kisahoitajina Ypäjällä. Onneksi kesällä sain ajokortin ja pääsinkin taas useammin poikaa tapaamaan. Kesällä olikin paras tapa aloittaa aamu yhteisellä aamulenkillä. 

Aloin myös ratsastaa Prinssiä hieman useammin. Helppoa ei ollut ja yleensä mentiinkin enemmän eteen-alas tyyppisesti, jotta saisin Prinssin selän kunnolla käyttöön. Lempparipuuhaa meille kuitenkin oli maastoilla, varsinkin Aino ja Timantin kanssa meillä oli todella hauskoja ja vauhdikkaita maastoretkiä. Kentällä hieman laiskahkosta Prinssistä kuoriutui maastossa villiponi, joka saattoi heittää jopa pientä pukkia. Päädyttiin myös hyppäämään maastoesteitä, vaikka kuulemani mukaan Prinssi ei esteistä ymmärrä yhtään mitään. Siinä vaan ei ollut paljon vaihtoehtoja, kun Timantti meni edellä ja Prissi ei halunnut odottaa. Tämän jälkeen pari kertaa hypättiin Prinssin iloksi, sillä se selvästi tykkäsi hypätä, vaikka ei sitä oikein osaakaan.

Kesän jälkeen tuli Leroy ja Prinssi sai uuden vuokraajan. Minun oli aika luopua tästä ihanasta hevosesta. Käyn kuitenkin sitä aina moikkaamassa, kun samalle tallille satun. Kiitos paljon Prinssin omistajalle ja liikuttajalle mahdollisuudesta tutustua tähän ainutlaatuiseen persoonaan.

Kiinnostaisiko tällaiset postauksesta jostain muusta hevosesta, vai onko kaikki muut tulleet jo blogissa selväksi? Entä mitä mieltä olitte tällaisesta postauksesta muuten?