Ensimmäiset kisat Willellä

Perjantaina oli kisat. Mulle jäi loppujenlopuksi todella sekavat fiilikset koko päivästä.
Ennen kisoja jännitin aivan kamalasti. En ole koskaan ollut yhtä hermostunut. Paineita vain lisäsi muiden hienot suoritukset.
Verkassa en ratsastanut tarpeeksi. Valmentaja sai koko ajan huutaa "Vilma ratsasta!" Sillon tuntui, että kyllä mä ratsastin, mutta jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut ratsastaa vielä enemmän. Tein verkassa vain paljon voltteja ja ympyröitä, jotta Wille olisi mahdollisimman taipuisa ja rento. Verkka oli ihan liian nopeasti ohi. Mua rauhoitti kuitenkin valmentaja joka vain hoki "Meillä on aikaa, ihan rauhassa" Radalle lähdin kuitenkin hyvällä fiiliksellä.
Kiersin odotellessa radan läpi ja tein pari volttia, sitten pilli vihelsikin.

Mulla oli radalla hyvä fiilis. Olin rento, muistin helposti radan ja ehdin ajatella. Mulla oli oikeastaan aika kivaa, vaikka kunnolle se otti. Ravissa istuminenkaan ei tuntunut yhtään pahalle. Radalla oli pari todella hyvää pätkää ja pari sitten aika huonoa. Parhaimmiksi jäi omalla fiiliksellä pysähdys ja voltit, tuomarilta sain eniten tervehdyksistä. Laukoista jäi tosi hyvät fiilikset, mutta myös tosi huonot. Nostot menivät aivan pieleen. Eka nosto venyi ja tokalla nousi väärä laukka. Laukasta käyntiin siirtyminen meni iahn nappiiin, sitä oltiinkin harjoiteltu. Wille siirtyi helposti ja pehmeästi.

Radan jälkeen fiilis oli hyvä. Nuo mokat kuitenkin harmitti, enkä ollut siis ihan tyytyväinen rataan. Mun fiilis nousi kuitenkin roimasti, kun valmentaja radan jälkeen kehuikin meitä paljon.
Paperin saatuani oli myös hyvä fiilis, prosenteiksi tuli tasan 61%. Numerot vaihtelivat 5.5-8, eli aika tasaista menoa, olen ylpeä kun yhtäkään 5 ei saatu.

Iltaa jatkettiin talentin pikkujouluilla vielä hetken aikaa. Juteltiin muiden valkkalaisten kanssa ja pidettiin hauskaa. Palkintojen jaossa olin nii ylpeä, meistä 3 sijoittui ja vielä siskoni voitti! (Aliisan ja Ainon blogit) Meidän kouluryhmä on niin ihanan tiivis, me kannustetaan toisiamme ja ollaan toistemme tukena niin ilossa kuin surussa.

Illalla mun fiilikset sitten heitteli aika paljon. En vieläkään osaa päättää olenko tyytyväinen. Puhuttii aika paljon kehityksestämme ja musta välillä tuntuu, että kehitynkö mä tarpeeksi.Olin B.ssä meidän ryhmästä huonoin, sijoitus 10/15. Wille on tietenkin vaikea, se pitää muistaa. Pidän itseäni huonona, vaikka tiedän, että en saisi verrata itseäni muihin, teen sitä. En halua kaikkea tässä avautua, mutta tuossa ehkä pääpiirteittäin.

Loppuun vielä pakko sanoa, että olen niin iloinen, että menin Willellä. Hetki sitten en olisi uskonut, että saisin sen vakkariksi ja mennä sillä kisat jo näin pian. Se hevonen on vain niin hieno! Se on auttanut minua paljon Walterin jälkeen, niissää on paljon samaa ja Wille lohduttaa mua paljon. Vaikka olen hoitanut sitä alle kuukauden ja mennyt yhtä vähän aikaa mä rakastan sitä. Joskus me vielä ollaan yhdessä tuntsareissa.