Jokaisella pilvellä on kultareuna

Maanantaina pääsinkin treenaamaan Willen kanssa. Onneksi saatiin aloittaa aikaisin myös maanantaina kisahevosten kanssa, sillä meillä on Willen kanssa paljon harjoiteltavaa, jotta selvitään B kunnialla läpi. Olin vähän masentuneella fiiliksellä lähdössä tunnille, sillä viime kerran epäonnistumiset kummittelivat vielä mielessä. Onneksi tunti sujui kuitenkin selvästi paremmin kuin edellinen. Meillä oli myös vieraileva ope tuntia pitämässä.
Aloitettiin käynnissä ihan vain kävelemällä ja hakemalla tuntumaa. Wille oli aika hidas, eikä meinannut millään kuunnella pohjetta. Kun sain takajalat toimimaan oli käynti kuitenkin aika hyvää. Raviverkassa tehtiin loivaa kiemurauraa, mikä ei kyllä ollut kovin loiva. Saatiin kääntää aika paljon, mikä oli itselleni hankalaa, sillä Wille ei meinannut yhtään kuunnella pohkeita. En saanut oikein asetusta läpi ja meno tuntui hirveän hankalalle, kun en saanut Willeä yhtään eteen. Willen jäykkä meno saattoi vain johtua jo herran iästä, sillä pikkuhiljaa alkoi sekin vertyä.

Siirryttiin pääty-ympyröille ja pienen käyntipätkän jälkeen jatkettiin harjoitusravissa. Tässä kohtaa tapahtui sitten tunnin selvä onnistuminen. Minä istuin siellä ravissa jalustimet jalassa ilman ongelmaa! En tiedä mitä kävi, mutta yhtäkkiä ravi ei enää ollutkaan niin mahdotonta. Seuraavat onnistumiset tulivat laukassa. Wille oli vähän hidas, mutta laukkasi jo pyöreämpänä ja käytti normaalia enemmän selkäänsä. Sain jopa asetuksen ratsastettua läpi molempiin suuntiin. Vähän vielä jäi hevonen kädelle, mutta eihän me täydellisiä ollakkaan. Harmi ettei laukasta saatu kuvia. Laukankaan jälkeen ravissa istuminen ei ollut mahdotonta, mikä on jo ihme. Otettiin sitten väliin pienet kävelyt.
Kävelyn jälkeen alettiin harjoitella väistöjä. Tehtiin aina keskihalkaisijalta väistöä vähän sisäänpäin, jonka jälkeen suoristettiin ja väistettiin vielä uralle asti. Wille väisti aika hyvin, vaikka alussa sai vähän raipalla muistuttaa takajalkojen käytöstä. Saatiinkin parit todella hyvät väistöt, joista saatiin myös kehuja. Muutenkin käynti oli parempaa kuin pitkään aikaan.

Kun oltiin tehty väistöt molempiin suuntiin käynnissä tehtiin myös parit ravissa. Jännitin taas ennen raviin siirtymistä osaanko mä nyt istua siellä ravissa, mutta osasinhan mä. Meno tuntui niin paljon helpommalle kuin ennen. En ole varmaan koskaan istunut noin pitkää pätkää siellä jalustimet oikeasti jaloissa. Väistötkin sujuivat ihan hyvin kunhan sain Willen aina ennen väistämistä kunnolla avuille ja pidätteet läpi. Vieläkin se jännittyy väistöistä aika paljon, mutta nyt mielestäni mukana oli jo parempia pätkiä.

Lopuksi ravattiin vielä loppuravit eteen-alas. Annoin Wille mennä aika pitkällä ohjalla, enkä oikeastaan ratsastanut apuja kovin hyvin. Wille oli tapansa mukaan innokas ja ravasikin aika reippaasti. Kovin pitkään ei ravattu vaan otettiin käyntiin.

Tunnin jälkeen mulla oli niin hyvä fiilis. Voi kumpa pystyisin jatkossakin istumaan siellä ravissa noin, niin hommasta voisi tullakkin jotain. Tunnin jälkeen Wille oli vielä erityisen ihanalla päällä. Se oli oikeastaan ollut koko päivän ihmeen rento ja leikki jopa harjakorilla mitä se ei koskaan tee. Hyvä päivä siis molemmilla.