Kun ei vaan suju

Pientä päivitystä hektisen arjen keskeltä. Saatte taas vaihteeksi vähän negatiivissävyistä tekstiä. Ei vaan voi mitään, kun ei onnistu, niin ei onnistu.
Maanantaina pääsinkin ilokseni jo harjoittelemaan Esan kanssa. Aloitettiin käynnissä tekemällä loivia kiemurauria. Esa oli tasa alussa aika jännittynyt ja ihmeekseni vähän kyttäili kentän ulkopuolista elämää. Pikkuhiljaa taivuttelulla ja asettamisella aloin saada sitä apremmin rennoksi ja laskemaan päätä alemmas.
Ravissa Esa aloittikin vähän vauhdikkaammin. Yllätyksekseni se nimittäin teki pienen pukkihyppelyn paikoillaan. Siirryttiin kikki yhdessä keskiymyrälle ratsastamaan. Esa tahditti todela paljon entiseen verrattuna. Yritin ratsasta akevyellä kädellä ja paljon pohkeellaa, mutta sekään ei ihan auttanut. Tämä harmitti itseäni tosi paljon. Tehtiin ympyrällä pienennystä ja suurennusta. Esa alkoi helposti juosta altani, joten sain aina välillä hidastaa reilusti kevennystä. Esa kuuntelikin todella hyvin ja hidasti reilusti aina kun pyysin. Hevonen olikin siis ihan hyvin avuilla, mutta siltikin todella jännittynyt, eikä rentoutunut kunnolla alas. Otettiin myös ympyrällä laukkaa.

Seuraavaksi tehtiin vähän vastalaukkaa loivan kiemurauran avulla toisella pitkällä sivulla. Esa alkoi jostain syystä kuumua tästä tehtävästä todella paljon. Ei saatu yhtäkään laukkaa tehtyä loppuun, kun Esa alkoi vaihdella tai kiikuttaa minua ihan minne sattuu. Sain usein kääntää hevosen voltille, jotta saisin sen kunnolla hallintaan. Toiseenkaan suuntaan ei onnistunut yhtään paremmin. Olisi pitänyt vain saada se paremmin avuille ja omat avut tarkoiksi, nytkin jalka lähti liikaa liikkumaan, jolloin Esa tietysti vaihtoi. Silti käytös oli todella outoa Esalle, joka ei ole koskana ennen mulla kuumunut yhtään.

Koko tunti oli siis hyvin erikoinen. Esa ei ollut yhtään oma itsensä, vaan ihan villi. Lisäksi oli vielä se tahdittaminen, mikä ei ole koskaan ollut meillä noin selkeätä. Ei tässä siis taaskaan oikein voi olla tyytyväinen tuntiin.

Torstaina sainkin äkkilähdön tunnille Lady nimisellä pikkutammalla. Käytiin aluksi maastossa vähän kävelemässä ja kastuttiinkin aika kivasti.
Kun oltiin palattu maneesiin alettiin ottaa aina pitkät sivut ravissa. Olin ihan pihalla uuden hevosen kanssa ja sen takia ratsastin iahn liian läperösti. En saanut myöskään mitään tuntumaa Ladyyn. Jatkettiin kaikki ravissa ja siirryttiin keskiympyrälle. Mulla oli jo vaikeuksia etäisyyksien pitämisissä puhumattakaan hevosen ratsastamisesta. En saanyt edes asetusta kunnolla ratsastettua aj hevonen tuntui koko ajan vähän löysälle. Laukannostossa Lady taas näytti kuinka en ollut yhtään hereillä, kokeilemalla onko sitä laukkaa pakko nostaa. Kun laukka nousi oli sekin vähän nihkeää ja asetusta ei olut mailla halmeilla.
Lisää ongelmia vain tuli, kun alettiin tehdä keskihalkaisijoita. Lady on vähän kyttäävä hevonen, eikä sitä yhtään huvittanut mennä suoraan kohti puoliksi avointa maneesin ovea ja opettajaa. En osannut olla yhtään tarpeeksi napakka ja ei kertaakaan päästy sujuvasti päätyyn asti.
Lopuksi tehtiin vielä loiva kiemuraura toiselle pitkälle sivulle. Tärkeää oli löytää hyvä tie, jonka aluksi löysin aika hyvin. Sitten kadotin sen ihan kokonaan ja sain jäädä yksin tekemään niitä kiemuroita, kun en millään saanut hyvää tietä.
Otettiin vielä laukkaa vähän uralla.  Tällä kertaa laukka nousikin koko ajan vääränä ja kun päästiin laukkaan oli se todella epätasaista ja tuntui, että koko ajan tippuisi raviin.
Loppuraveissa Lady vähän sentään rentoutui ja laski päätään alas.
Kuten varmaan tekstistäkin huomasitte, ei tunti sujunut yhtään niin kuin pitäisi.

ihana polvipuristus

Tuntuu, että koko ratsastus menee taas alamäkeä. Mutta eikö se niin mene että alamäen jälkeen tulee ylämäki. Sitä odotellessa.
Ollaan muuten lauantaina lähdössä tunnin jälkeen jonnekki muualle heppailemaan, kukas arvaa minne?