Tuntiratsastajien mestaruudet

Tuntiratsastajien mestaruudet ovat nyt ohi ja voin sanoa että oli yhdet elämäni parhaista päivistä!
Mehän ratsastimme siis Perjantaina karsinnat, jonka rata oli heB:0. Meidän lähdöt oli ripoteltu aika tehokkaasti, joten ratsukoiden välissä oli aina parisen tuntia. Itse starttasin ensimmäisenä joskus 2 maissa. Tallilta lähdettiin onneksi vasta 10, joten herätys ei ollu kovin aikainen. Tallilla ei ollut aamulla paljon tekemistä, sillä oltiin laitettu kaikki jo edellisenä iltana valmiiksi. Katsottiin kamat vielä läpi, viimeisteltiin hevoset ja lastattiin. Matka kului nopeasti ja pian oltiinkin jo perillä.
Laitettiin perillä pari hevosta karsinoihin odottamaan. Itse menin vaihtamaan vaatteita ja hiusten laittoon. Sen jälkeen pidin seuraa hevosenhoitajalleni, kun ei mun annettu enää hevoseen koskea. Yllättävän nopeasti alettiin varustaa hevosta ja pian odottelinkin verkka-alueella, että Esa saisi käveltyä alkukäynnit.

Sen jälkeen kiipesinkin selkään ja aika pian keräsin ohjat. Alussa alettiin ratsastaa Esaa mahdollisimman alas ja rennoksi samalla taivutellen volteilla. Pikkuhiljaa Esasta alkoi kadota jännittyneisyys ja se alkoi venyttää paremin alas. Kun oltiin saatu käynti hyväksi alettiin ottaa mahdollisimman isoa ravia vain uraa ympäri. Vaihtelin välillä suuntaa, mutta pitäen huolen että Esa ravasi kunnolla eteen. Tein myös ympyröitä, joilla sainkin olla tarkkana, että ratsastan kunnolla sisäpohkeen läpi. Varsinkin oikeassa suunnassa jäin helposti liikaa sisäohjaan käyttämättä tarpeeksi sisäpohjetta. Pikkuhiljaa koottiin ravia ja alettiin ottaa harjoitusraviakin. Esa ei ollu niin hyvä kuin välillä treeneissä viikolla, muttei kuitenkaan huonokaan. Laukassa tehtiin taas niitä kirottuja voltteja, jotka levähtelivät milloin minkäkin laisiksi. Täytyy myös tunnustaa, että meinattiin jyrätä aikas monta ratsukkoa, kun en millään saanut ulkoapuja läpi. Höpsö poni oli vielä syönyt karsinassa turvetta, jonka takia se vähän aukoi enemmän suutaan ja suusta tuli mustaa kuolaa. Saatiin kuitenki suu puhtaaksi ennen rataa.
Pian verkka olikin melkein ohi ja siirryttiin radan takana olevalle alueelle. Siellä otettiin vähän ravia ja laukkaa, muttei oikeastaan enää mitään kovin ihmeellistä. Kauaa ei kestänyt kun piti jo pukea takki päälle ja valmistautua radalle.

Radalla ravailin tuomaripäädyn ohi molemmista suunnista. Esa vähän jännittyi ja katseli, mutta kuunteli avut kuitenkin hyvin. Yllättävän pian pilli vihelsi ja piti aloittaa rata.
Esa ja minä oltiin vähän liian jännittyneitä koko radan ajan, mikä näkyi epätasaisuutena, varsinkin Esan muodossa ja liikkeissä. Rata ei alkanut kovin hyvin, sillä unohdin pysähtyä ajoissa säätäessäni linjalta valumistamme.  Ravissa saatiin välillä pieniä hyviä pätkiä, kunhan sain Esan rennommaksi. Varsinkin kolmikaarinen ja välissä olevat ravipätkät olivat hyviä. Myös käynti oli paljon parempaa, kuin viime kisoissa. Kaikki tuntui radalla vain hirveän hankalalle, tuntui ettemme oikein mahtuneet sille.  Laukassa tuli taas jopa kaksi vaihtoa, tällä kertaa tajusin kuitenkin korjata ne. Keskiravikin rikkoutui harmillisesti laukalle. Laukkavoltit saatiin joten kuten tehtyä, mutta toinen niistä jäi aika isoksi. Pysähdys, peruutus, käyntisiirtyminen ja ravivoltit olivat kaikki ihan kivoja. Lopputervehdykseen tultaessa Esa tuntui taas hyvälle.

Radan jälkeen fiilikset olivat aika huonot. Juurikin se epätasaisuus oli häiritsevää. Jos olisin ollut rennompi, olisin istunut paremmin ja Esakin olisi mennyt paljon tasaisemmin. Kaikki muut olivat kuitenkin rataan tyytyväisiä, onneksi myös valmentaja.
Saatiin yllättävän hyvät prosentit, 60.5%. Parhaat numerot eli 7 saatiin laukannostosta ja teistä, mitkä eivät todellakaan ole vahvuuksiani.



Radan jälkeen menin kävelemään Esan kanssa kunnon loppukäynnit, jonka jälkeen pääsi se rekalle pesuun. Kun Esa oli saatu hoidettua ja laitettu rekkaan lepäämään olikin meillä rutkasti aikaa tapettavana, sillä Aliisan ja Willen startti oli vasta monta tuntia myöhemmin.
Hengailtiin ympäri aluetta, syötiin väkisin vähän ruokaa ja pidettiin muutenkin hauskaa. Meillä oli niin mahtava porukka mukana, ettei vaan voinut olla muuta kuin mukavaa.

Pikkuhiljaa aloin sitten laitella Willeä kuntoon Aliisalle. Sutjakasti vaihdoin siis kisaajan roolista hoitajaksi ja harjailin Willen kuntoon. Wille oli aivan into piukeana ja varusteiden saaminen päälle oli aika hankalaa. En ole koskaan nähnyt Willeä noin pirteänä, se tiesi missä oltiin ja oli ihan innoissaan.
Pikkuhiljaa menin kävelyttämään Willeä ja lopulta heitettiin Aliisa selkään ja verkkaan. Pian oltiinkin jännittämässä heidän rataansa ja voi että mua pelotti niiden puolesta. Onneksi molemmat veti ihan superisti!
Willen jälkeen laitettiin Ligero ja Sacce kuntoon ja ne lähtivät verkkaan. Sitten jännitettiin vielä niidenkin radat. Tietysti Aino ja Sofia vetivät upeat radat.
Sitten alkoikin koko päivän jännittävin osuus, eli odotus pääseekö ketkä kaikki finaaliin. Itse siis ratsastin eri ryhmässä ja olin selvästi jo ulkona 15. sijalla, se ei kuitenkaan haitannut. Lopulta aivan kamalan jännittämisen jälkeen selvisi, että kaikki 3 olisivat finaalissa, ihan super!
Nopeasti Ainon palkintojenjaon jälkeen kasattiin kamat ja lähdettiin, että päästäisiin joskus nukkumaankin.

Lauantai alkoi 3 tunnin yöunien jälkeen hieman hysteerisissä tunnelmissa. Lähdin jo siis aamulla rekan mukana kisahoitajaksi ja tietty kannustamaan joukkuelaisiani. Perillä oltiin tuota pikaa ja alettiin heti valmistella Saccea radalle. Ehdin vähän nähdä Sacen verkkaa, mutta sen jälkeen mun pitikin kiiruhtaa rekalle hoitamaan Willeä, joka tuli autosta ulos hengailemaan. Ligeronkin lähdettyä verkkaan jäätiin Willen kanssa kahdestaan odottelemaan.

Wille oli taas aivan intopiukeana, hyöri ja hirnui koko ajan. Lopulta saatiin varustaa se ja lähdettiin pojun kanssa käsihevosalueelle kävelemään alkukäyntejä. Pian Aliisa tulikin ja hyppäsi Willen selkään.
Tähän mennessä Aino ja Sofia olivat ratsastaneet todella hienot ensimmäiset A ratansa n. 60%. Lopulta Willekin tuli pinteleiden ja hupun poistoon ja sen jälkeen siirtyi toiselle verkka-alueelle. Me taas siirryttiin katsomoon odottamaan jännittyneinä. Radan katsominen oli taas aivan tuskaisen jännittävää, mutta onneksi Wille ja Aliisa selvisivät ilman suurempia rikkoja ja voi että kun Wille oli hieno!
Laitettiin Wille pois ja autoon odottelemaan lähtöä. Pyörittiin vielä paikalla ja katsottiin palkintojen jaot. Sitten lähdettii takaisin ja voin sanoa, että takaisin matka oli melkin yhtä hysteerinen kuin tulomatka.
Kun hevoset ja kamat oli laitettu pois lähdettiin kotiin lepäämään, sillä vielä yksi päivä olisi edessä.

Sunnuntaina oltiin siis vielä seuraamassa esteratsastajien menoa ja vähän taas auttelemassa. Esteratsastajatkin ratsastivat upeat radat.

Koko viikonloppu tai oikeastaan 3 päivää olivat varmaan elämäni parhaat. En ole varmaan koskaan ollut noin onnellinen. Meillä oli parhaat hevoset, parhaat hevosenhoitajat, kannustajat, paras valmentaja ikinä ja tärkeintä maailman paras JOUKKUE. Olen niin kiitollinen mahdollisuudesta päästä tuonne ratsastamaan. Aivan mahtava kokemus.

Anteeksi etten vain saa kirjoitettua tänne sitä fiilistä ja tunnelmaa mikä meillä tuolla oli, käykää vaikka lukemassa Aliisan postaus, josta välittyy tunnelma paljon paremmin.