Treenit jatkuvat

Viime tänne kirjoittelun jälkeen ei ole tapahtunut mitään kovin ihmeellistä. Treenit ovat jatkuneet Veksin kanssa ja maanantain pääsin taas parhaan selkään.
Viikko sitten perjantaina meillä oli taas Kikin valmennus. Kikiä odotellessa ravailtiin vähän verryttelyksi. Tällöin Veksi tuntui ihan hyvälle. Kikin tulessa ruvettiin kunnolla hommiin. Enää Veksi ei tuntunut kovin hyvälle, vaan juoksi alta jännittyneenä. Olisin saanut olla tarkempi asetusten kanssa, jolloin Veksi olisi ollut paremmin avuilla. Ogelmana oli myös ettei Veksi pysynyt oikein suorana ja käynnissä se ei liikkunut tarpeeksi eteen.

Tehtiin tunnilla ihan perusasioita, ensin aika lailla uraa pitkin ja sitten siirtyen pääty-ympyröille. Pääty-ympyröillä menimme ensin ihan perusravia ja laukkaa, jonka jälkeen tehtiin ravissa vähän kokoamista. Näissä Veksi vihdoin tuli ihan kivalle tuntumalle ja kokosi hyvin.
Ympyrällä ratsastamisen jälkeen tehtiin väistöjä käynnissä ja ravissa. Väistö olivat aika vaihtelevia, tavallaan Veksi väistää usein ihan hyvin, mutta on näissäkin ihan liian hidas. Väistöjen avulla ravi kuitenkin parani ja Veksi olikin lopuksi parempi kuin koskaan. Vähän häiritsevää kuitenkin oli suun epätasaisuus, jota en oikein osannut korjata. Veksi kuitenkin ravasi hyvin energisesti eteen, mutta oli kuitenkin tuntumalla. Otettiin lopuksi laukkaa vielä uraa pitkin, jossa Veksi myös toimi normaalia paremmin. Etten-alaskin sujui ihan kivasti.

Tunnista jäi kohtuu hyvä fiilis, vaikka vieläkään en ollut täysin tyytyväinen.

Muuten valkoissa Veksi on ollut aika hankala, eikä yhteistä säveltä ole vieläkään löytynyt. Oikeanlaisen tuntuman löytäminen ja esimerkiksi asetuksen läpi saaminen on todella vaikeaa. Laukassa ja käynnissä tulee aina välillä kivoja pätkiä, mutta laukka on täysi katastrofi. Muuta en nyt tähän osaa sanoa, sillä pää lyö ihan tyhjää. Lisää Veksi kuulumisia on kuitenkin luvassa pitkin tämän vuoden loppu ja ensi vuoden alkua. Sen voin sanoa, ettei tämä ratsastaminen tunnu ikinä olevan helppoa.

Maanantaina kiipesin taas Esan satulaan, tai oikeastaan en, sillä satulaa meillä ei ollut. Esalla ei olla taidettu ilman satula mennä, ei ainakaan Primuksessa. Hyvin poika kuitenkin otti asian ihan viileästi. Käynti oli koko tunnin todella hankalaa ja Esa oli aika epätasainen suusta. Ravi oli todella hyvää vasemmalle. Laukka taas oli vähän vaikeaa, luulen sen johtuvan siitä etten ihan pysty myötäämään niin isossa liikkeessä kunnolla mukana. Positiivista oli, ettei Esa edes yrittänyt pukitella.

Pienen pitkin ohjin tauon jälkeen harjoitetiin pysähdyksiä, joissa todella tärkeää oli että hevonen on tuntumalla. Tehtiin myös parit peruutukset. Jostain syystä Esasta nämä olivat todella epämiellyttäviä ja se yritti karata tilanteesta peruuttelemalla omiaan ja vetämällä päätä alas. Kerran se jopa hyppäsi vähän etujaloilla ilmaan aikeena pukittaa, onneksi tunnen sen jo niin hyvin, että ehdin estää nämä aikeet.
Lopuksi ravattiin taas omaan tahtiin ja Esa rentoutui todella hyvin ja oli taas varsinkin vasemmalle tosi hyvä.

huomatkaa Esan klippaus, jota yksi päivä väkersin puolitoista tuntia

Tästä postauksesta tuli nyt aika sekava, sillä kirjoitin parina päivänä ja ajatus ei muutenkaan oikeen kulkenut. Käykää kuitenkin katsomassa uudistetut esittelysivut!