Vuosi valmennushevosten kautta

Joku joskus pyysi postausta valmennushevosistani ja vähän analyysiä niistä. Ajattelin tehdä tästä postausideasta ja vuosipostauksesta tälläisen yhdistelmän, nyt kun vuosi on vaihtumassa. Eli käydään läpi vuosi 2014 valmennuksessa valmennushevosteni kautta. Kuvissa aina vasemmalla on kuva ensimmäisestä kerrasta hevosen selässä ja oikealla jostain onnistuneesta tunnista.

Roope

Vuosi alkoi uuden valmentajan kanssa ja melkein heti vaihdettiin uusiin hevosiinkin. Itselleni tuli uusi tuttavuus Roope. Vuoden alussa minulla oli selvästi masennusta ratsastusta kohtaan ja tuntui etten kehity ollenkaan.
Roopen kanssa alku oli todella vaikea, muistan vieläkin elävästi kuinka ensimmäisen tunnin jälkeen olin suunnattoman vihainen itselleni, sillä olin ratsastanut niin huonosti. Toinen kerta Roopella oli itseasiassa kangilla, jolloin sujui jo paremmin. Pari tuntia siihen meni ja pian huomasin olevani ihan ihastunut tähän tummaan ruunaan. Koko ajan sujui paremmin ja paremmin ja saatiin paljon kehuja.
Kisoissa startattiin Aikuisohjelmaa. Roope oli verkassa niin hyvä, vieläkin muistan kuinka tyytyväinen siihen olin. Radalla hevonen ei liikkunut yhtä hyvin, mutta sentään se meni eteenpäin, mikä on Roopen kanssa suuri ongelma. Olinkin silloin tyytyväinen rataan. Prosentteja tuli 62,14.
Roopen kanssa suurimpia ongelmia oli juurikin eteenpäin pyrkimys ja taipuminen. Näitä saatiin kuitenkin jakson aikana hyvin korjattua. Oma istuntani oli kuitenkin hirveä ja kamppailinkin asian kanssa paljon tähän aikaan. Suurimpia ongelmia olivat vinous, polvella puristaminen ja sisäohjalla veto. Roopen kanssa aloin myös ensimmäistä kertaa tuskailla harjoitusravissa istumistani.

Ligero

Roopen jälkeen helmikuussa vaihdoin andaluusi ruuna Ligeroon. Ligero on ollut valmennushevosistani se mukavin ja miellyttävin. Sen kanssa olikin tarkoitus harjoitella istuntaa ja hakea siihen rentoutta. Olen aina ollut hevosen selässä aika jännittynyt, Ligeron kanssa ongelmia tulee vain jos ratsastaja jännittää, mikä teki siitä oivan opetusmestarin. 

Ligeron kanssa kaikki oli oikeastaan mukavaa. Ratsastus tuntui helpolle, eikä epätoivoa ollut ollenkaan. Paitsi vähän viimeisillä tunneilla Ligero oli aika nihkeä liikkumaan. Istunta alkoi jo vähän parantua, vaikka joitain ongelmia kuten vinoutta ja jalkojen väärää asentoa olikin vielä.

Kisoissa ratsastin aikuisohjelman 62, 857%. Ligero hyytyi radalle ja vaikka rata oli sinäänsä ihan rikkeetön verotti hitaus paljon pisteitä. Radalla epäonnistuminen harmitti, sillä tunneilla Ligero oli tuntunut niin hyvälle. 

Ligerolta oppi paljon istunnan merkitystä, siellä selässä on vain oltava rento tai muuten hevonen alkaa vain steppailla. Ligeron kanssa on myös aikaa keskittyä siihen istuntaan ja sillä vaikuttamiseen. Ligeron kanssa saikin usein tehtyä esim. laukassa kokoamista vain istunnan avulla. Sain siltä myös rutkasti itseavarmuutta omaan ratsastamiseeni.

Wille

Palasin Ligeron jälkeen huhtikuussa Willen selkään. Oli ihanaa huomata kehitystä edelliseen Wille kauteen. Willen kanssa ei kuitenkaan ollut helppoa. Vasta Willen kanssa kaikki mahdolliset istunta ongelmani oikein puhkesivat esille ja monen tunnin jälkeen olin aivan epätoivoa täynnä. Willen iso ravi aiheutti paljon ongelmia, sillä en osannut istua siellä oikein. Tällöin ensimmäisen kerran alettiin puhua tästä minun harjoitusravi ongelmastani ja väärästä joustopaikasta. Lisäksi kamppailin pahan vinouteni ja jännittymisen kanssa. Wille ei ollut helppo hevonen, sen kanssa oli tärkeää, että sen saisi rennoksi ja käyttämään oikeasti sitä selkäänsä. Vaikka suurin osa tunneista olikin täysiä katastrofeja, mahtui mukaan myös onnistumisia. Myös oma motivationi oli korkeammalla kuin koskaan ennen ja treenasinkin myös kotona. 

Kisoissa mentiin B-merkki, joka sujui aika hyvin. Vaikka Wille ei mennytkään tarpeeksi muodossa ja prosentteja tuli vain 61,96 olin rataan tyyytväinen. Se oli suoritettu täysin meidän tasolla. Eniten olin kuitenkin iloinen siitä, että juuri ennen kisoja olin oppinut istumaan jo paremmin Willen ravissa ja sain istunnasta 7.

Wille opetti niin paljon. Sen kanssa ei ollut oikoteitä. Sitä piti ratsastaa koko ajan, eikä mikään ollut helppoa. Willen kanssa opin ratsastamaan enemmän jalalla ja vähemmän kädellä. Opin myös paljon istunnasta ja ravissa istumisesta. Willen kanssa jokainen onnistuminen oli iso asia.

Esa

Willen jälkeen tarkoitukseni oli jatkaa Roopella ja meninkin sillä pari tuntia. Meillä ei kuitenkaan yhtään homma onnistunut. Minut valittiin edustamaan tuntiratsastajien mestaruuksiin ja hevoseksi ehdotettiin Esaa. Jo ensimmäisellä ratsastuskerralla ihastuin Esaan, se oli herkkä ja osaava hevonen. Esan kanssa sujui itseasiassa aika hyvin. Sen kanssa sain korjattua todella paljon suurimpia istunta ongelmiani. Vinous hävisi, samoin pahin jännittyneisyys. Esan kanssa kaikki tuntui helpolle, vaikka oli meilläkin ongelmamme. Esan kanssa vaikeinta on saada se ravaamaan puhtaasi ja asettumaan kunnolla. Myös laukan kanssa saimme tehdä paljon töitä, tuohon aikaan en osannut yhtään istua kunnolla satulaan. Esan kanssa korjattiin melkein eniten jalan asentoa, sillä Esa on todella herkkä ja osuin helposti liikaa kannuksella sen kylkiin. Myös omaa ryhtiäni alettiin korjata. Harjoitusravissa istuminen alkoi jo parantua.

Esan kanssa kisattiin 4 kisat. Ensimmäiset sujuivat hyvin, olimme toisia k.n specialissa 64,8%. toiset kisat olivat todellinen epäonnistuminen, rikoimme heB:0 radassa varmaan kaiken mitä pystyi ja prosenttejä tulikin vain 57. Seuraavat kisat olivatkin jo tuntsarit, joissa teimme ihan ok:n radan ja saimme 60,5%. Finaaliin emme päässeet. Viimeiset kisatkin sujuivat ihan hyvin, saimme aikuisohjelmasta 64.05% sijoituimme toiseksi. Esan kanssa radoilla suurin ongelma oli, etten uskaltanut ratsastaa sitä tarpeeksi eteen. Lisäksi oikeassa laukassa tuli melkein aina vaihto.

Esan kanssa oppi paljon herkkyydestä. Se on hevonen, joka on herkkä avuille ja istunnalle. Sen kanssa sai käyttää pieniä apuja. Lisäksi isona hevosena se tarvitsee paljon tukea ja tasapainotusta, sekä se pitää ratsastaa selvään tahtiin.

Pate

Esan jälkeen elokuussa kuvioihin astui Pate. Patella ratsastin kaksi kautta ja voin sanoa ettei ollut helppoa. Paten kanssa meillä oli paljon ongelmia. Se on iso hevonen, joka vaatii paljon aikaa vertyäkseen, eikä muutenkaan ole mikään vetreä. Suurimpia ongelmia Patella ratsastamisessa oli löytää se oikea tuntuma, jäin helposti vetämään jännittyneenä jolloin Patekin jännittyi. Paten aikana istunta palasi taas todella huonoksi, ryhti katosi kokonaan, kädet painuivat alas ja polvi alkoi puristaa. Alussa hyviä pätkiä saattoi tulla todella vähänkin, mutta loppua kohden opin pikkuhiljaa miten tätä hevosta ratsastetaan. Patella menin varmaan eniten koko vuoden aikana Esan lisäksi. Sen kanssa kuitenkin tarvitsimme koko tämän ajan. Paten kanssa myös alettiin ensimmäisen kerran kiinnittää huomiota siihen että en saa hevosia pysymään tasaisena ja pidempiä pätkiä avuilla. Paten kanssa oli myös suuria ongelmia esim. laukassa vaihtamisen kanssa, Pate saattoi yhden ympyrän aikana tehdä montakin vaihtoa. Laukka oli muutenkin meidän suuri heikkous.
Paten kanssa käytiin kahdet kisat. Ensin menimme aikuisohjelman 62,14%. En ollut tyytyväinen rataan, hevonen oli jännittynyt ja monet siirtymiset olivat huonoja, lisäksi Pate jäi kerraan vaihtelemaan laukkoja. Toiset kisat olivat k.n. special, josta saimme vaivaiset 57,8% Rata oli selvästi parempi kuin viimeksi ja Pate oli jo paremmalla tuntumalla. Kuitenkaan muoto ei ollut riittävä B tasolle ja laukanvaihto diagonaalilla laski pisteitä.
Paten kanssa tuli opittua taas sitä periksi antamattomuutta. Mikään ei ollut helppoa tämän hevosen kanssa, mutta silti kun jaksoin yrittää alkoi lopussa jo sujua aika hyvin. Pate on omalla tavallaan todella äijä ja se keksi tunneilla paljon omia juttujaan, kuten kesken laukan se saattoi vain pysähtyä. Näissä tilanteissa piti saada itsensä rauhalliseksi ja avut selkeiksi jolloin Pate jatkoi työskentelyä.

Eetu

Eetun kanssa ei tullut oikein kehitystä, niin pari kivaa kuvaa siitä

Eetun kanssa alettiin treenaamaan marraskuussa. Eetun kanssa jakso oli kaikista lyhyin, vain 4 kertaa. Hevosena taas Eetu ei ole todellakaan helppo, joten neljässä kerrassa en ehtinyt oikein oppia ratsastamaan sillä. Jos Paten kanssa oli vaikeaa, niin Eetun kanssa ei ollut yhtään sen helpompaa. Eetun kanssa kaikista hankalinta oli saada se tarpeeksi eteen ja kuuntelemaan pohjetta ja tulemaan hyvälle tuntumalle. Se on luonnostaan vähän hidas ja vastustelee tuntumaa paljon. Eetun kanssa huomasin kuinka tehoton olen ratsastajana. Minun olisi pitänyt saada se reagoimaan heti apuihin, mutta usein jäin vaan pyytämään, eikä Eetu vastannut. Eetun kanssa oikeastaan ensimmäinen tuti meni parhaiten ja sen jälkeen alkoi täysi alamäki, vasta Kikin valmennuksessa löysin uudelleen Eetuun sitä tuntumaa. Eetun kanssa istunta ei ollut paras mahdollinen, mutta se alkoi kuitenkin jo parantua. Välillä sain jo käsiä kannettua, vaikka vieläkin ne vähän painuivat alas ja hetkittäin sain ryhtiäkin. Näiden kanssa taisteltiin kuitenkin paljon. Lisäksi tämä epätasaisuus taas alkoi korostua.

Eetun kanssa ei kisoja startattu. Opin kuitenkin Eetulta paljon itsestäi ratsastajana. Sen kanssa huomasi kuinka voimaton olen ja kuinka paljon enemmän minun pitäisi saada itseeni tehokkuutta. Eetu ei ollut helppo, mutta silti pidin sillä ratsastamisesta. 

Veksi

Eetun jälkeen marraskuun lopussa vaihtuikin hevonen nykyiseen ratsuuni Veksiin. Veksistä olette juuri lukeneet viime aikoina, joten paljon en siitä ala kertomaan. Lisäksi Veksin kanssa asiat ovat vielä täysin kesken. Veksinkin kanssa on ollut näitä samoja ongelmia, en meinaa löytää hevoseen hyvää tuntumaa. Jos edelliset hevoset olivat vaikeita, niin en sanoisi myöskään Veksiä helpoksi. Oikean tahdin ja vauhdin löytäminen on todella vaikeaa, niin kuin viime postauksessa kerroin. Laukka on vaikea saada pyörimään ja hevonen siinä tuntumalle. Helposti laukassa Veksi vain alkaa heiluttamaan päätään. 

Istunta Veksin kanssa on vaihdellut paljon. Välillä se on hyvä ja olen saanut paljon korjattua ylävartalon asentoa, saaden olkapäitä alas ja taakse. Välillä taas koko istunta on ihan pielessä, varsinkin vinous, joka katosi pitkäksi aikaa on taas palannut. 

Saa nähdä miltä meidan meno Veksin kanssa tulevaisuudessa näyttää.