Se tunne kun onnistuu

 Ja vielä kisoissa.

Videossa näkyy vain puolet radasta

Pian se perjantai koittikin ja pienellä pelolla marsittiin Veksin kanssa lumiukkoina maneesii. Ennen tätä oli tietenkin hevosia pesty aj letitetty, varusteita kiillotettu ja saappaisiin laitettu astetta pidemmät kannukset, ihan varmuudeksi. Lumisade pääsi yllättämään ja maneesiin päästessä oltaisiin varmasti menty lumiukosta. Ei siinä mitään, selkään vaan ja menoksi.
Veksi oli jo alusta asti hyvä. Käynnissä tehtiin pysähdyksiä ja niistä jopa suurempi osa oli niitä onnistuneita. Ravissa jatkettiin samalla teemalla ja tehtiin siirtymisiä ensin käytiin ja sitten raviin. Aluksi jarrut toimivat hitaammin, mutta pikkuhiljaa siirtymiset vain paranivat. Laukka oli yllättävän hyvää, kun kuski muisti pitää sisäpohkeen lähellä ja tuntuman tasaisena. Koko verkka kului siirtymisteemalla. Pari volttiakin eksyi mukaan, joiden avulla saatiin asetukset läpi. Vähän Veksi oli levoton suustaan, mikä ei ole epätavallista. Pienen kävelyn jälkeen etsittiin uudelleen nappulat aj sitten pitikin jo lähteä aitojen sisäpuolelle.
Veksi oli jo verkassa saanut vauhtia ja radan puolella se kävi aika kuumana. Tuomari pääty oli pelottava ja sitä piti kytätä. Volttejen avulla sain Veksin kuitenkin tottumaan siihen, eikä radalla tullut ongelmia. Sitten kuului pillin vihellys ja käännyttiin keskihalkaisijalle.

Kerrankin hevonen oli koko radan yhtä hyvä kuin verkassa, elle parempikin. Alku oli vähän jännittynyttä ja tervehdys sinne päin. Tempon lisäyksissä en aluksi uskaltanut päästää, mutta kun päästin lähti Veksistä tosi mageeta ravia. Pysähdys oli vähän huono, ei ihan pisteessä ja käynnin kautta. Kolmikaarinen oli aika hyvä, ratsastin asetukset kunnolla ja tie oli hyvä. Vähän alussa Veksi oli levoton suusta ja jäin välillä ottamaan liikaa kädellä. Veksillä kun oli tuota omaa moottoria aika paljon.

Käynti sujui hyvin ja sen jälkeen satiin todella hyvä ravipätkä. Jälkeenpäin videon katsottuna meinasin tässä kohtaa alkaa itkeä, niin hyvälle se näytti. Kaikki ne vaikeudet joita meillä oli eivät näkyneet enää. Veksi oli itsekseen rento ja liikkui sujuvasti eteen.

Laukat sujuivat mysö treeneihin nähden hyvin. Vähän se vielä oli epätasainen, eikä täysin tuntumalla, mutta ero treeneihin oli selvä. Laukka-ravi siirtymiset eivät taaskaan onnistuneet, Veksi pääsi vähän vahvaksi. En ole varmaan koskaan päässyt yhtään Aikuisohjelmaa hyvillä laukka-ravi siirtymisillä. Lopputervehdykseen tultiin taas hyvässä ravissa ja saatiin kiva pysähdyskin. Sitten Veksi saikin kunnon taputukset.

En voi sanoin kuvailla kuinka hienoa oli, että kisoissa hevonen toimi noin hyvin. Olen aina ratsastanut kioissa huonommin kuin treeneissä, mutta nyt hevonen oli parempi kuin koskaan. Veksi ei ollut pohkeen takana, mutta sain kuitenkin pidätteet kohtuu hyvin läpi. Muistin radalla työntää kättäkin vähän eteen, mitä verkassa oli paljon hoettu.

Pisteitä ei kuitenkaan kovin paljoa herunut ja prosenteiksi tulikin 58,333. Tärkeintä taitaa kuitenkin olla, että itse on tyytyväinen.

Winter wonderland

Mitä mieltä olette näistä kuvapostauksista?

Kisat lähestyvät

Maanantaina pääsin taas menemään Esalla.
Aluksi oli aika vaikeaa, Esa tuntui ehkä vähän jäykälle ja asetuksen
läpi saaminen oli vaikeaa. Esan kanssa jään myös itse helposti tosi lepsuksi, enkä ratsasta asetuksia yms kunnolla. Tehtiin lähinnä pääty-ympyröitä ravissa.

Siirryttiin uran sisäpuolelle ratsastamaan. Otettiin siinä kaikkia askellajeja. Käynnissä ja ravissa sujui ihan hyvin. Aluksi oli vaikeaa, mutta lopuksi sain joitain kulmia ratsastettua kunnolla ja Esa asettuikin kivasti. Laukka tämmöisellä pienenllä uralla on Esan kanssa haastavaa, mutta yllättävän hyvin se onnistui. Esan laukka on nykyään paljon parempaa kuin kesällä tai sitten osaan nykyään istua satulassa. Tarpeeksi kootussa ravissa onnistui tämäkin tehtävä, vaikka kulmissa olisi voinut ratsastaa asetukset paremmin. Laukan jälkeen ravi oli paljon parempaa. Esa tuntui hyvälle ja paljon vetreämmälle.

Jatekettiin tekemällä avoja käynnissä ja ravissa. Nämä menivät sitten ihan plörinäksi. Esa on todella herkkä hevonen ja avoissa alan itse tekemään ihan liikaa. Esa menee ihan sekaisin liioista avuista jolloin tehtiin kaikkea muuta kuin avoja. Ärsytti suunnattomasti, että pilaan omalla ratsastuksellani kaiken. Lopputunti ei sujunut enää kovin hyvin, eikä me paljoa tehtykkään.

Lauantaina oli viimeinen valmennus ennen kisoja.
Veksi oli käynnissä aika hyvän tuntuinen. Tehtiin taas vähän väistöjä halkaisijalta uralle päin 5 metriä. Veksi väisti ihan hyvin, mutta jäi helposti paikalleen ja näin ollen tarvitsi paljon molempia pohkeita. Toisella pitkällä sivulla tehtiin voltti ja siitä avoa. Avoissa sain käyttää ihan reilusti sisäpohjetta. Yleensä kävi niin, että kun sain sisäpohkeen läpi jäi ulkoavut taas matkasta. Näissä oli kuitenkin hyviä pätkiä.

Ravissa tultiin keskiympyrälle. Aluksi ravi oli ihan hyvää, mutta pian se muuttui todella hankalaksi. En saa Veksin kanssa oikein mitään apuja läpi. Ravi jää joko löysäksi ja Veksi on pohkeen takana tai sitten se kipittää alta pois. Myös ihan asetus on vaikea ratsastaa läpi. Veksi myös jännittää paljon, kun en löydä sopivaa tuntumaa.
Laukat otettiin suurimmaksi osaksi pääty-ympyröillä. Aluksi laukassa oli taas vaikeaa, mutta pikkhiljaa se parani ja lopussa oli jo ihan siedettävää. Laukassakin on sama juttu, että pitäisi vaan saada paremmin pohkeella ohjalle. Veksi jää myös levottomaksi suusta, kun en saa sitä oikeanlaista tuntumaa.
Välikäyntien jälkeen treenattiin radasta laukkaosuutta. Muut saivat odotellessa ratsastaa itsenäisesti hevosia mahdollisimman hyvin avuille. Veksi tuntui todella hankalalle, mutta tässä vaiheessa päätin etten luovuta ja aloi sitten tehdä siirtymisiä. Tein ensin pidempiä pätkiä ravia ja käyntiä ja aloin sitten pikkuhiljaa tehdä siirtymisiä nopeammin ja nopeammin. Nämä auttoivta ja Veksi alkoi tuntua paljon paremmalle.

Itse laukkatehtvä sujui ihan hyvin. Ainoa virhe, jonka tein joka kerta oli, että siirsin raviin liian aikaisin. Laukka ei myöskään ollut kovin kehuttavaa, se ei kuitenkaan ollut yllätys. Tehtiin mysö rataan kuulumaton pysähdys siirtymisne jälkeen, että hevoset olisivat varmasti avuilla. Veksi pysähtyi joka kerta yllättävän hyvin, vaikka vähän liikaa tuli ratsastettua kädellä.
Näiden jälkeen tehtiin kaikki yhdessä pysähdyksiä radan poikki niin, että tehtiin tavallaan kaarto. Eka pysähdys meni ihan pieleen, valuttiin keskihalkaisijalta sillä pidättett eivät menneet yhtään läpi. Toiset olivat parempia, mutta nekin tulivat vähän kädellä. Ravi oli kuitenkin ihan hyvää, vaikka jäin taas vähän himmaamaan.

Siirryttiin keksiympyrälle vielä ottamaan loppuravit. Veksi oli aika kiva, vaikka vähän kiihdytteli tapansa mukaan pidemmällä ohjalla.

Lopussa kiitos seisoo

Maanantaina taas kiipesin pikkuisen Veikon kyytiin.
Melkein koko tunnin meillä oli paljon vaikeuksia. Tuntui, ettei mikään apu meinannut mennä läpi. Teimme aluksi käynnissä erilaisia asetuksia niin uralla kuin keskihalkaisijallakin. Veikko oli jäykkänä, jonka takia asetuksia oli vaikea saada läpi. Lisäksi päästin sen helposti vain karkaamaan ja kiemurtelemaan, kun en pitänyt jalkoja hyvin lähellä.

Ravissa oli taas vaikeaa löytää tahti, helposti mennään joko liian hitaasti tai liian kovaa. Lisäksi Veikon kanssa on niin vaikeaa löytää sopiva tuntuma, joko sitä jää vetämään tai sitten ohja lörppyy löysänä ja hevonen katoaa pian tuntumalta. Teimme ravissa pari käyntisiirtymistä, joissa Veikko ei ottanut kyllä mitään pidätteitä läpi.
Näiden jälkeen siirryimme keskiympyrälle, jossa otettiin ensin laukkaa ja sitten ravia. Laukassa Veikko tapansa mukaan vaan kaahotteli, enkä saanut siihen tuntumaa. Teimme myös vähän ympyrän peinennystä, mikä auttoi paljon saamaan Veikon kanssa pidätteet läpi.

Lopuksi teimme vielä harjoitusravissa kolmikaarista niin, että jokaisen suoristuksen kohdalle tehtiin käyntisiirtyminen. Aluksi siirtymiset ja asettaminen oli täyttä tuskaa, mutta pikkuhiljaa Veikko alkoi kuunnella apuja. Ja se onnistumisen tunne, kun lopussa Veikko oli siinä ihan avuilla. En koskenut edes ohjaan, mutta silti Veikko ravasi täysin allani ja avuillani rentona. Fiilistelin pari kierrosta, jonka jälkeen oli kiva lopettaa tunti.

Tänään valkassakin alku oli todella huono. Koko alkuverryttelyn Veksi juoksi kaikkia apuja vastaan. En saanut pohjetta läpi, enkä myöskään pidätteitä. En tiedä johtuiko omasta keskittymisen puutteesta, vai oliko molemmilla vain huono päivä.
Aloitettiin käynnissä taas väistöillä. Yleensä olen niiden avulla saanut avut läpi, mutta ei tänään. Veksi jäi helposti lintsaamaan, kun en pyytänyt sitä tarpeeksi käyttämään takajalkoja. Lisäksi ulkoavut olivat vaihteeksi vähän hukassa. Ravissa tehtiin loivia kiemurauria, jotka eivät olisi voineet huonommin mennä. Kaikki tuntui niin kovin vaikealle. Veksi lyllersi eteenpäin, se ei taipunut pohkeesta, eikä mennyt eteenpäin, mutta silti se onnistui juoksemaan pidätteiden läpi. Tässä vaiheessa olisi pitänyt kuskin skarpata, mutta minkäs sille voi kun on vähän laginen.
Laukkaa otettiin pääty-ympyröillä molempiin suuntiin. Voi sitä hankaluuden määrää, kun hevonen posottaa menemään ja kuski yrittää epätoivoisesti roikkua sisäohjassa, joskos se asetus sillä menisi läpi. Ei kyllä mennyt.

Meno oli ihan epätoivoista. Onneksi valmentaja on olemassa ja hän sitten kävi selässä vähän tekemässä sen mitä itse en nyt vain osannut. Sen jälkeen olikin ihan eri hevonen alla.
Mulla on ollut vähän ongelmana, että vaikka Veksi näyttää ulos ihan hyvälle se ei tunnu siltä. Selvästi ongelmana on ollut, ettei se ole ollut ihan täysin läpi, koska nyt se tuntui myös selkään kivalle.

Tehtiin vähän laukannostoja ja laukkavoltteja, odotellessa ravattiin ympyrällä. Veksi oli ravissa siis oikein kiva ja nyt vihdoin löytyi se kadoksissa ollut tahtikin. Tajusin vasta nyt kuinka se pidäte otetaan kunnolla läpi. Laukannostot ja laukkakin oli paljon parempia, kun olin nähnyt millaista sen pitäisi olla. Tajusin ottaa pidätteet läpi ja hevonen meni kivaa kolmitahtista laukkaa. Kerran jouduttiin uusintakierrokselle, kun huolimttomana nostin laukan liian aikaisin. Saatiin hyvät voltitkin tehtyä, vaikka vähän Veksi koittikin karata ulkoa.
Kun molemmat suunnat oli tehty ravailtiin  kevyessä ravissa loppuravit ja lopeteltiin.

Kuvat ihan sekalaisessa järjestyksessä, älkäähän hämääntykö.

valmennuskausi käyntiin

Jatkettiin taas valmennuksessa samalla teemalla, kuin viime kerralla eli tehtiin paljon erilaisia asioita.
Käynnissä tehtiin ensin pari väistöt, joiden avulla sainkin paremmin vähän jännittyneen Veksin avuille. Sain olla tarkkana, että vaikka haluan Veksin kävelevän kunnolla eteen se ei saisi mennä liian kovaa, jotta se ehtii astua jokaisen askeleen. Vähän hitaammassa temmossa Veksikin alkoi kuunnella paremmin apuja.
Siirryttiin keskiympyrälle käynnissä ja otettiin pian ravia. Veksi ei tuntunut kovin rennolle ja taipuisalle. Aloitettiin kuitenkin ratsastamaan hevoset ensin kunnolla ulkoavuille aj vasta sitten haettiin asetusta. Pian nostettiin myös laukkaa, jossa oli taas paljon ongelmia. En saa Veksiä laukkaamaan tarpeeksi ohjaa kohden, jolloin se jää vaan heiluttamaan päätään. Laukassa on myös selvästi vaikeampi saada asetusta läpi, vaikka se on jo ravissakin hankalaa. Vaihdettiin suuntaa ja otettii laukka myös uuteen suuntaan. Tähänkään suuntaan ei sujunut yhtään paremmin.

Pienen tauon jälkeen ratsastettiin pari pysähdystä, joista tehtiin etuosankäännöksiä. Nämä olivat todella vaikeita. Veksi alkoi liikkumaan enemmänkin taaksepäin, mikä on ihan väärin. 

Käännösten jälkeen alettiin tehdä harjoitusravissa kokoamista pitkillä sivuilla. Nämä sujuivat vaihtelevasti. Välillä Veksi kuunteli todella hyvin ja teki hyvää kokoamista. Välillä taas se heitti pään ylös ja juoksi apuja karkuun. Silloin kun kokoaminen onnistui, piti itseni muistaa ratsastaa tarpeeksi pohkeella tai vaikka vähän aktivoida takajalkoja raipalla. 

Sitten nostimme kootusta ravista laukan. Laukka ei vieläkääns sujunut kovin hyvin, mutta saatiin kuitenkin l'ävistäjä ilman vaihtao, johon olen tyytyväinen. Toiseen suuntaan sainkin tulla yksin toiseen päätyyn, jossa valömentaja auttoi saamaan laukkaa pyörimään juoksutusraipalla. Veksi lähtikin ihan kunnolla ja sain pitää voimakkaasti tuntumaa vastassa. Ravi tämän jälkeen oli tavallaan hyvää, mutta Veksi jäi helposti juoksemaan alta ja sain olla aika vahvana, että sain sen takaisin.

Lopputunnin Veksistä löytyi paljon vauhtia ja sain koko ajan pidätellä sitä. Teimme vielä 10m ja 8m voltteja, jotka ovat tosi hyviä Veksin kanssa. Niissä saan aina ratsastettua asetuksen läpi ja Veksi tulee paljon paremmaksi. 

Loppuravit eivät sujuneet kovin hyvin, kun Veksi juoksi minkä jaloistaan pääsi. Vasta käynnissä saatiin enemmän eteen-alas tyyppistä menoa.

Ravi alkaa parantua, joka tunti, vaikka se ei selkään sille tunnukkaan. Laukassa taas on vielä hirveästi tekemistä. Vaikka fiilikset tunnin jälkeen eivät olleet kovin hyvät, jälkeenpäin hymyilytti kun katsoin kuvia, istunta ei ehkä ollut maailman paras, mutta parempi kuin viimeksi. Kisoihin on enää kaksi valmennsuta ja luokkana tulee olemaan aikuisohjelma. 

Ratsastusvuosi käyntiin

Vuoden ensimmäinen ratsastus suoritettu! Mutta enne sitä palataan vielä maanantaihin, jolloin sain tunnille pitkään toivomani Faunan.
Mentiin nyt vielä kolmas kerta putkeen ilman satulaa, ollaan ihan innostuttu. Aloitettiin käynnissä ihan hakemalla hyvää tahtia. Fauna on innokas poni, joten sen kanssa sai olla todella tarkka, että mennään tarpeeksi rauhassa. Kun hyvä tahti löytyi tuli Fauna heti kivalle tuntumalle. Tehtiin myös vähän voltteja, jotka sujuivat oikeastaan aika hyvin. Sain olla vain tarkka, että ratsastan sisäpohkeen kunnolla läpi.

Ravissa oli aluksi todella vaikeaa, Fauna juoksi hirveästi alta nostaen pään taivaisiin. Minun piti koko ajan ajatella istunnalla hyvää tahtia ja ratsastaa mahdollisimman pehmeällä kädellä. Meno parani, kun alettii tehdä tehtäviä. Käännettiin aina keskihalkaisijalle ja tehtiin sen keskellä voltti vasemmalle. Kääntämisen kautta sain tahtia rauhallisemmaksi ja näin ollen paremman tuntuman.

Pienen kävelytaon jälkeen nostettiin laukka. Laukattiin uraa pitkin tehden toiseen päätyyn ympyrä. Tarkoitus oli myös vähän lisätä vauhtia pitkillä sivuilla ja ottaa lyhyillä kiinni. En kuitenkaan saanut Faunan laukkaan oikein tuntumaa, niin koitettiin edes pysyä laukassa. Fauna nimittäin helposti tiputti raviin. Pari vähän tasapainoisempaa pätkää saatiin ympyrällä.

Seuraavaksi tehtiin väistöä käynnissä niin, että tultiin aluksi lävistäjää ja sen loppu tehtiin väistöä uralle. Fauna väisti aika kivasti, varsinkin väistöihin vasempaan suuntaan olen tyytyväinen. Eniten sain huomautuksia, että takaosan pitäisi olla aktiivisempi.

Väistöjen jälkeen jatkettiin taas ravia ja tultiin pian keskiympyrälle, jossa taas tarkkailtiin tahtia. Tehtiin pari temmon muutosta. Sitten jäätiin hitaaseen raviin ja annettiin enemmän ohjaa ja katsottiin pysyykö hevonen tässä rauhallisemmassa temmossa. Fauna lähti helposti ravaaman reippaammin, sillä en osaa pidättää tarpeeksi istunnalla. Kerättiin vielä ohjat takaisin ja ratsastettiin ravi hyväksi.

Jäätiin jokainen vielä lopuksi omalle voltille, jossa hevonen piti saada niin hyvin avuille, että sen saisi ilman ohjia käyntiin. Saatiin sitten aika kauan kiertää siinä Faunan kanssa, mutta lopulta saatiin hyvä siirtyminen.

Fauna oli kyllä ihana, saatan tietenkin olla vähän puolueellinen. Minulla on vielä paljon opeteltavaa Faunalla ratsastamisesta, joten olisi kyllä tosi kiva jos uudestaankin pääsisi sen kyytiin.

Tänään korkattiin siis vuoden 2015 ratsastusvuosi Riston kanssa. Kentän pohja oli vähän huonommassa kunnossa, mutta kyllä siinä pystyi ihan hyvin menemään. Tehtiin aika paljon siirtymisiä. Olinkin nyt ihan hukassa, kun vaihteeksi menin ilman satulaa. Risto oli kuitenkin ihan hyvä. En tässä muuta ala sepustamaan, kun ei sen kummempia tehty.