Se tunne kun onnistuu

 Ja vielä kisoissa.

Videossa näkyy vain puolet radasta

Pian se perjantai koittikin ja pienellä pelolla marsittiin Veksin kanssa lumiukkoina maneesii. Ennen tätä oli tietenkin hevosia pesty aj letitetty, varusteita kiillotettu ja saappaisiin laitettu astetta pidemmät kannukset, ihan varmuudeksi. Lumisade pääsi yllättämään ja maneesiin päästessä oltaisiin varmasti menty lumiukosta. Ei siinä mitään, selkään vaan ja menoksi.
Veksi oli jo alusta asti hyvä. Käynnissä tehtiin pysähdyksiä ja niistä jopa suurempi osa oli niitä onnistuneita. Ravissa jatkettiin samalla teemalla ja tehtiin siirtymisiä ensin käytiin ja sitten raviin. Aluksi jarrut toimivat hitaammin, mutta pikkuhiljaa siirtymiset vain paranivat. Laukka oli yllättävän hyvää, kun kuski muisti pitää sisäpohkeen lähellä ja tuntuman tasaisena. Koko verkka kului siirtymisteemalla. Pari volttiakin eksyi mukaan, joiden avulla saatiin asetukset läpi. Vähän Veksi oli levoton suustaan, mikä ei ole epätavallista. Pienen kävelyn jälkeen etsittiin uudelleen nappulat aj sitten pitikin jo lähteä aitojen sisäpuolelle.
Veksi oli jo verkassa saanut vauhtia ja radan puolella se kävi aika kuumana. Tuomari pääty oli pelottava ja sitä piti kytätä. Volttejen avulla sain Veksin kuitenkin tottumaan siihen, eikä radalla tullut ongelmia. Sitten kuului pillin vihellys ja käännyttiin keskihalkaisijalle.

Kerrankin hevonen oli koko radan yhtä hyvä kuin verkassa, elle parempikin. Alku oli vähän jännittynyttä ja tervehdys sinne päin. Tempon lisäyksissä en aluksi uskaltanut päästää, mutta kun päästin lähti Veksistä tosi mageeta ravia. Pysähdys oli vähän huono, ei ihan pisteessä ja käynnin kautta. Kolmikaarinen oli aika hyvä, ratsastin asetukset kunnolla ja tie oli hyvä. Vähän alussa Veksi oli levoton suusta ja jäin välillä ottamaan liikaa kädellä. Veksillä kun oli tuota omaa moottoria aika paljon.

Käynti sujui hyvin ja sen jälkeen satiin todella hyvä ravipätkä. Jälkeenpäin videon katsottuna meinasin tässä kohtaa alkaa itkeä, niin hyvälle se näytti. Kaikki ne vaikeudet joita meillä oli eivät näkyneet enää. Veksi oli itsekseen rento ja liikkui sujuvasti eteen.

Laukat sujuivat mysö treeneihin nähden hyvin. Vähän se vielä oli epätasainen, eikä täysin tuntumalla, mutta ero treeneihin oli selvä. Laukka-ravi siirtymiset eivät taaskaan onnistuneet, Veksi pääsi vähän vahvaksi. En ole varmaan koskaan päässyt yhtään Aikuisohjelmaa hyvillä laukka-ravi siirtymisillä. Lopputervehdykseen tultiin taas hyvässä ravissa ja saatiin kiva pysähdyskin. Sitten Veksi saikin kunnon taputukset.

En voi sanoin kuvailla kuinka hienoa oli, että kisoissa hevonen toimi noin hyvin. Olen aina ratsastanut kioissa huonommin kuin treeneissä, mutta nyt hevonen oli parempi kuin koskaan. Veksi ei ollut pohkeen takana, mutta sain kuitenkin pidätteet kohtuu hyvin läpi. Muistin radalla työntää kättäkin vähän eteen, mitä verkassa oli paljon hoettu.

Pisteitä ei kuitenkaan kovin paljoa herunut ja prosenteiksi tulikin 58,333. Tärkeintä taitaa kuitenkin olla, että itse on tyytyväinen.