Lopussa kiitos seisoo

Maanantaina taas kiipesin pikkuisen Veikon kyytiin.
Melkein koko tunnin meillä oli paljon vaikeuksia. Tuntui, ettei mikään apu meinannut mennä läpi. Teimme aluksi käynnissä erilaisia asetuksia niin uralla kuin keskihalkaisijallakin. Veikko oli jäykkänä, jonka takia asetuksia oli vaikea saada läpi. Lisäksi päästin sen helposti vain karkaamaan ja kiemurtelemaan, kun en pitänyt jalkoja hyvin lähellä.

Ravissa oli taas vaikeaa löytää tahti, helposti mennään joko liian hitaasti tai liian kovaa. Lisäksi Veikon kanssa on niin vaikeaa löytää sopiva tuntuma, joko sitä jää vetämään tai sitten ohja lörppyy löysänä ja hevonen katoaa pian tuntumalta. Teimme ravissa pari käyntisiirtymistä, joissa Veikko ei ottanut kyllä mitään pidätteitä läpi.
Näiden jälkeen siirryimme keskiympyrälle, jossa otettiin ensin laukkaa ja sitten ravia. Laukassa Veikko tapansa mukaan vaan kaahotteli, enkä saanut siihen tuntumaa. Teimme myös vähän ympyrän peinennystä, mikä auttoi paljon saamaan Veikon kanssa pidätteet läpi.

Lopuksi teimme vielä harjoitusravissa kolmikaarista niin, että jokaisen suoristuksen kohdalle tehtiin käyntisiirtyminen. Aluksi siirtymiset ja asettaminen oli täyttä tuskaa, mutta pikkuhiljaa Veikko alkoi kuunnella apuja. Ja se onnistumisen tunne, kun lopussa Veikko oli siinä ihan avuilla. En koskenut edes ohjaan, mutta silti Veikko ravasi täysin allani ja avuillani rentona. Fiilistelin pari kierrosta, jonka jälkeen oli kiva lopettaa tunti.

Tänään valkassakin alku oli todella huono. Koko alkuverryttelyn Veksi juoksi kaikkia apuja vastaan. En saanut pohjetta läpi, enkä myöskään pidätteitä. En tiedä johtuiko omasta keskittymisen puutteesta, vai oliko molemmilla vain huono päivä.
Aloitettiin käynnissä taas väistöillä. Yleensä olen niiden avulla saanut avut läpi, mutta ei tänään. Veksi jäi helposti lintsaamaan, kun en pyytänyt sitä tarpeeksi käyttämään takajalkoja. Lisäksi ulkoavut olivat vaihteeksi vähän hukassa. Ravissa tehtiin loivia kiemurauria, jotka eivät olisi voineet huonommin mennä. Kaikki tuntui niin kovin vaikealle. Veksi lyllersi eteenpäin, se ei taipunut pohkeesta, eikä mennyt eteenpäin, mutta silti se onnistui juoksemaan pidätteiden läpi. Tässä vaiheessa olisi pitänyt kuskin skarpata, mutta minkäs sille voi kun on vähän laginen.
Laukkaa otettiin pääty-ympyröillä molempiin suuntiin. Voi sitä hankaluuden määrää, kun hevonen posottaa menemään ja kuski yrittää epätoivoisesti roikkua sisäohjassa, joskos se asetus sillä menisi läpi. Ei kyllä mennyt.

Meno oli ihan epätoivoista. Onneksi valmentaja on olemassa ja hän sitten kävi selässä vähän tekemässä sen mitä itse en nyt vain osannut. Sen jälkeen olikin ihan eri hevonen alla.
Mulla on ollut vähän ongelmana, että vaikka Veksi näyttää ulos ihan hyvälle se ei tunnu siltä. Selvästi ongelmana on ollut, ettei se ole ollut ihan täysin läpi, koska nyt se tuntui myös selkään kivalle.

Tehtiin vähän laukannostoja ja laukkavoltteja, odotellessa ravattiin ympyrällä. Veksi oli ravissa siis oikein kiva ja nyt vihdoin löytyi se kadoksissa ollut tahtikin. Tajusin vasta nyt kuinka se pidäte otetaan kunnolla läpi. Laukannostot ja laukkakin oli paljon parempia, kun olin nähnyt millaista sen pitäisi olla. Tajusin ottaa pidätteet läpi ja hevonen meni kivaa kolmitahtista laukkaa. Kerran jouduttiin uusintakierrokselle, kun huolimttomana nostin laukan liian aikaisin. Saatiin hyvät voltitkin tehtyä, vaikka vähän Veksi koittikin karata ulkoa.
Kun molemmat suunnat oli tehty ravailtiin  kevyessä ravissa loppuravit ja lopeteltiin.

Kuvat ihan sekalaisessa järjestyksessä, älkäähän hämääntykö.