Se onnistumisen tunne

Palautellaan blogi henkiin Risto kuulumisilla, sillä sain niin ihania kuvia viime sunnuntaina, että pakko ne on teille jakaa. Pitkään olen katsonut Riston kankia suitsitelineessä roikkumassa ja nyt vihdoin tehtiin unelmasta totta. Yksin en uskalla kankien kanssa mennä, joten pitkästä aikaa oltiin Riston kanssa tunnilla. Sunnuntaina suunnattiin siis Aliisan ja Fian kanssa kentälle.
Aloitettiin tunti ihan vain ravaamalla  alkuravi kevyessä ravissa. Kevyt ravi on aina ollut meille Riston kanssa vaikeaa, mutta nyt Risto toimi heti tosi hyvin. Aluksi oli vähän jännittynyttä menoa, mutta pikkuhiljaa Risto rentoutui ja ravasi todella hyvin. Sain pohkeetkin ratsastettua läpi.

Siirryttiin pääty-ympyrälle tekemään harjoitusravissa avoja puolet ympyrästä. Risto oli niin hyvä ja itsekin pystyin istumaan siellä ravissa. Avot olivat vähän vaikeita, mutta saatiin pari hyvää pätkää. Nyt myöskään oikea kierros ei ollut yhtään vaikea.

Tehtiin hetki käynnissä takaosankäännöksiä. Itselläni oli vähän hahmotusvaikeuksia, eikä saatukaan kovin monta hyvää. Yleensä en ottanut tarpeeksi pidätteitä ulko-ohjalla tai en asettanut tarpeeksi. Käynti oli myös vähän hankalaa.
Siirryttiin takaisin pääty-ympyrälle ja nostettiin laukka. Aluksi Risto oli taas hankala laukassa, kaahasi vain pää pystyssä, mutta kärsivällisen sisään asettamisen jälkeen se tuli avuille. Ja vitsi miten hienoa laukkaa se menikään. Molemmissa suunnissa se oli ihan avuilla, eikä tarvinnut kuin vahtia, että laukka pysyy yllä. Saatiin tehtyä laukka-ravi siirtymisiä niin, että Risto oli koko ajan avuilla. Välillä kuski vähän mokaili kun ei pystynyt istua mukana, mutta Risto oli niin hieno.

Laukan jälkeen ravattiin vielä aika pitkät loppuravit. Risto tuntui näissäkin super hyvälle. Tein vain pääty-ympyröitä ja vaihtelin suuntaa.

Koko tunti oli niin kiva, Risto toimi täydellisesti ja sain pitkästä aikaa oikeasti sen onnistumisen tunteen. Kaikki vain toimi ja onnistui. Olen niin kiitollinen mahdollisuudesta treenata näin upean hevosen kanssa. Kuviakin tuli vähän reilusti, kun en osannut valita näistä kaikista kivoista.

Oletteko te saaneet onnistumisen tunteita ratsastuksessa viime aikoina?