Viimeinen harjanveto. Viimeinen rapsutus. Viimeinen halaus. Viimeinen kosketus. Viimeinen katse. Elämäni vaikeimmat askeleet ulos karsinasta. Hyvästi maailman paras hevonen.
R.I.P Silent Wings "Wille" 29.8.2014
Willen silmät olivat joutuneet niin huonoon kuntoon, että oli aika päästää irti. Tänään se laukkasi vihreämmille laitumille, ilman kipua. Se oli sen ansainnut. Uskomaton hevonen, maailman paras hevonen. En vain löydä sanoja, mitkään sanat eivät vain voi kuvata tunteitani juuri nyt.
Ja että saadaan mahdollisimman surullinen postaus, saan vihdoinkin kerrottua, että Velikään ei enään blogissa pyöri mukana. Se lähti kesällä Viroon, jossa sille löytyy parempia töitä.
Eli uusi ratsuni on Palermo "Pate", taas suurehko rautias ruuna. Ne alkaakin olla ihan mun juttuni. En ole koskaan Patella mennyt, joten lauantaina pääsin ensi kertaa kokeilemaan. Tunti meikin vähän oikeita nappuloita hakiessa.
Aloitettiin ratsastamalla käynnissä uran sisäpuolella, jotta saataisiin hevoset kunnolla avuille. Pate tuntui todella erilaiselle kuin Esa. Se oli paljon raskaamman tuntuinen ja jäykempi. Aluksi meno olikin aika järkyttävää, hevonen oli pää ylhäällä jännittynyt, eikä asettunut. Tehtiin myös vasempaan suuntaan parit väistöt uraa pitkin, jotka onnistuivat ihan hyvin. Taas mun oma ongelma eli ulkoapujen käyttö näkyi, sekä olisin voinut ratsastaa asetuksen selvemmin.
Ravikin oli alussa jäykkää, enkä saanut oikein asetuksia loivalla kiemurauralla. Helposti jäin vaan olemaan kyydissä enkä ratsastanut. En vain oikein tiennyt mitä Patelta pitäisi vaatia. Askellajit olivatkin aika pieniä ja mun oli tosi vaikea löytää kuinka paljon Paten pitäisi kävellä ja ravata.
Siirryttiin pääty-ympyrälle ja siinäkään en saanut asetusta läpi. Laukannostokin tuli vasta pienen säätämisen jälkeen. Ensimmäinen laukka meni taas vain tunnustellessa miltä Pate tuntuu. Laukan jälkeen aloin kuitenkin saada jo vähän tuntumaa ja Pate alkoikin toimia jo paremmin. Paten kanssa saakin olla tosi vahva tuntuma ja pohkeita pitää käyttää tosi paljon. Toiseen suuntaan laukassa alkoi tulla myös pieniä pätkiä, jolloin Pate vähän rentoutui. Pikkaisen oli ongelmia, kun Pate vaihteli laukkoja, mutta kun sain jalat oikeille pakoilla väheni sekin. Käynti olikin ravin ja laukan jälkeen paljon parempaa ja rennompaa
Jatkettiin käynnissä tehden voltteja. Sain käyttää paljon pohjetta saadakseni asetuksen läpi ja Paten kävelemää tarpeeksi. Mulla kävi helposti niin, että kun Pate myötäsi en itse tajunnut tarpeeksi nopeasti myödätä, jolloin Pate ei rentoutunut.
Loppuraveissa Pate venytti ihan hyvin, mutta olisin voinut rentoutua vielä alemmas.
Pate olikin aika kiva tapaus, ei todellakaan mikään helppo, mutta haasteet ovatkin kivoja. Nyt saankin taas keskittyä istuntaan, joka ei olekaan Patella helppoa pitää.
Maanantaian ei yllätykseksi hypättykkään, joten pääsin treenaamaan Paten kanssa, jes.
Aloitettiin taas käynnissä uran sisäpuolella. Aluksi Pate tuntui taas jäykälle ja sain olla todella tarkka että en antanut sen painaa oikeaa eli ulkojalkaa vasten. Tehtiin taas myös västöjä, tällä kertaa uran sisäpuolelta uralle. Nämä menivät muistaakseni hyvin. Pate alkoi pikkuhiljaa tuntua myös paremmalle.
Siirryttiin keskiympyrälle ravaamaan. Alussa Pate taas oli jäykkä eikä kuunnellut sisäpohjetta. Piti vain ratsastaa kärsivällisesti pohjetta läpi ja samalla tarkkailla että Pate ei juossut alta. Paten kanssa on tosi vaikea löytää sopiva tempo, kun se jää helposti vähän hitaaksi tai sitten on energinen jääden painamaan kädelle ja viemään. Pikkuhiljaa alkoi tulla jo hyviä pätkiä ja Pate alkoi tuntua aika kivalle.
Vaihdettiin pääty-ympyröille ravaamaan ja Pate tuntuikin jo super kivalle. Otettiin laukkaa, jossa oli vielä vaikeaa, mutta pikkuhiljaa sekin alkaa tuntua löytyvän. Laukan jälkeen ravi oli vielä parempaa ja nyt sain pohkeetkin ihan läpi.
Välikäyntien jälkeen tehtiin uransisäpuolelle ura ja kulmiin etuosankäännöksiä. Pate kääntyi aika hyvin, mutta sain olla tarkkana että etujalat jäävät kunnolla astumaan. Harmillisesti välikäyntien jälkeen kadotin ihan tuntuman ja Pate oli hirveän jännittynyt. Tehtiin samaa myös ravissa, jossa myös käännökset sujuivat ihan kivasti. Vähän sama ongelma kuin käynnissä oli, eli Pate jäi tosi jännittyneeksi.
Sitten ravattiin vielä loppuravit.
Pate olikin selvästi jo parempi kuin lauantaina. Vielä on tekemistä paljon ennen kisoja, jotka ovat siis 19.9. Luokka on vielä auki ja riippuu siitä miten nyt alkaa sujumaan.
Perjantaina puunattiin taas hevoset kuntoon, puettiin kisakamat päälle aj rakennettiin maneesi koulurata. Mulla oli edessä viimeiset kisat Esalla, ainakin toistaiseksi.
Verkassa oli aika hyvä fiilis. Kyllähän niitä ongelmia löytyi pitkäksi listaksikin, mutta oma fiilis ei jäänyt epätoivoiseksi. Tehtiin ihan vain ympyröitä ja joitain juttuja radasta. Esa ei tuntunut maailman parhaalle, samoja ongelmia oli kuin viime tunneillakin. Itsekin olisin voinut ratsastaa paremmn, varsinkin käyttää pohjetta enemmän. Radalle lähdettiin kuitenkin ihan hyvällä fiiliksellä.
Rataan en ollut taaskaan täysin tyytyväinen. Monia virheitä oli joita olisi ollut helppo korjata. Olisin voinut ratsastaa keskihalkaisijat paremmin, ottaa temponlisäykset ravissa rohkeammin, ratsastaa tarmokkaampaa käyntiä ja tehnyt pysähdykset tasan. Kaikkein huonoiten tehtiin laukka-ravi siirtymiset jotka olivat ihan kamalat, Esa veti mut satulasta ja töksähdettiin vain raviin. Eniten mua jäi kuitenkin häiritsemään se että Esa ei taaskaan ollut rento. Jäin ratsastamaan liian vähän pohkeella, jolloin hevonen ei liikkunut tarpeeksi. Meno oli myös taas epätasaista. Nämä oli ne jutut jotka olisin juuri halunnut korjata. Ehkä juuri sen takia olinkin niin epätyytyväinen rataan.
Lopulta kuitenkin kävi niin, että saatiin 64,05% jotka riittivät 2. sijaan. Numerot olivat tosi tasaisesti suurimmaksi osaksi 6. 5.5 saatiin juurikin toisesta laukka-ravi siirtymisestä. Erityisen tyytyväinen olin kuitenkin siihen että sain taas istunnasta ja teistä 7.
Vaikka radan jälkeen fiilikset olivat vähän massa nousivat ne kuitenkin iltaa kohden. Olihan se hienoa saada ruusuke käteen. Otettiin myös joukkuekuva uudestaa, viime kuvan otosta onkin noin vuosi aikaa. Ei olla kyllä yhtään kasvettu, ei.
vuosi sitten
nyt♥
Nyt olikin vähän lyhyempi postaus kisoista, mutta en millään ehdi enempää kirjoittaa. Yritän saada myös mahdollisimman pian juttua uudesta kisakaveristani jolla olenkin ehtinyt mennä jo 2 kertaa.
Maanantaina Esa ei ollut vielä ihan kunnossa, joten menin tunnin Lassilla.
Tunnin teemana oli ulkokäsi ja sen kantaminen, jota alettiinkin miettiä heti käynnissä. Lassi oli alusta asti aika kivan rento käynnissä. Tehtiin ihan vaan voltteja miettien ulkokättä, joka itselläni ainakin usein valahtaa liian alas. Lassi yritti taas puskea sisäpohjetta vasten ja sainkin käyttää sitä ihan kunnolla.
Ravia otettiin ensin kaikki pääty-ympyrällä vasemmalle, mikä oli helpompi suunta meille. Lassi ei taaskaan oikein rentoutunut ja puski sisäpohjetta vasten. Välillä saatiin ihan kivoja pätkiä. Alettiin tehdä kahdeksikkoa, joten asetusta tuli molempiin suuntiin. Oikea oli selvästi vaikeampi ja siinä Lassi jäi välillä ihan kunnolla protestoimaan. Piti vain muistaa ratsastaa kunnolla pohkeella aina, kun se heitti pään taivaisiin. Otettiin vielä laukkaa kaikki yhdessä keskiympyrällä, joka oli taas aika katastrofi. Lassi ei halunnut yhtään tulla avuille, ei ottanut asetusta läpi ja kantaili pohkeita vasten.
Pienen tauon jälkeen alettiin taas tehdä voltteja käynnissä, mutta tällä kertaa pitkille sivuille. Lassi oli taas käynnissä tosi hyvä ja kun muistin ratsastaa taivutuksen kunnolla, oli voltitkin ihan hyviä. Ravissa ongelmia oli taas paljon enemmän, Lassi oli ihan jännittynyt ja kanttasi hirveästi sisäpohjetta vasten.
Ravattiin vielä vähän uralla, jolloin sain olla tarkka ettei Lassi juossut yhtään alta, mutta silti itselläni oli pohkeet kunnolla kiinni. Vähän on vaikea saada Lassilla pohkeet kunnolla kiinni, kun se on vähän liian pieni. Muutenkin Lassissa oli paljon enemmän virtaa kuin viimeksi, mikä kyllä on periaatteessa hyvä juttu.
Lopuksi tehtiin vielä ennen loppuraveja käynnissä pari kolmikaarista kiemurauraa. Lassilla oli selvästi käynti nyt parasta, sillä nämäkin sujuivat tosi kivasti. Lassi alkoi jo kuunnella sisäpohjettakin ja taipua rehellisesti.
Loppuraveissa pääsi taas poni vähän karkuun ja juoksemaan alta.
Itseäni jäi häiritsemään, kun en saanut Lassia tarpeeksi rennoksi ravissa ja se ettei sisäpohje mene kunnolla läpi. Pieni pelastus on kuitenkin, että oma istuntani näytti jo siedettävälle.
Pieni pikapostaus näin enne kisoja. Ilokseni voin kertoa, että Esa on parantunut ja päästään huomenna yhdessä starttaamaan! Lauantaian onkin taas uusi heppa alla, mutta en kerrokkaan vielä kuka.
Lauantaina valmennuksessa päästiin tekemään viimeistely treenejä ennen kisoja. Meillä oli vähän eri ope, kun omalla valmentajalla oli muuta menoa. Se ei kuitenkaan menoon vaikuttanut.
Käytiin aluksi kävelemässä maastossa pieni lenkki, Esa tuntui jo silloin vähän säpsylle ja katseli paljon ympärilleen. Kentälle päästyä jäätiin aluelle, joka oli 20x60 iso. Ratsastettiin käyntia ihan uralla ja haettiin hyvää tietä, kun seiniä ei ollut tukena. Esa oli aika jännittynyt ja tässäkin yritti vähän katsella maisemia.
Ravissa mentiin ensin uralla ja mulla oli suuria ongelmia pysyä oikealla reitillä, Esa vain valui ulos alueelta. Siirryttiin pian kaikki yhdessä keskiympyrälle ja siinä hetki aseteltiin hevosia.
Sitten nostettiin jalustimet ylös ja alettiin tehdä pitkät sivut ravia ja lyhyet käyntiä. Esa oli tässä tosi hyvä ja rento. Välillä se vähän säpsyi aj nosteli laukkoja, mutta muuten saatiin tosi hyviä pätkiä ja kehujakin.
Laskettiin jalustimet takaisin ja tultiin taas ympyrälle. Yhtäkkiä Esa säpsähti ja veti kunnon pomput, oli todella lähellä etten lentänyt kyydistä. Tämän jälkeen Esa pääsikin ihan kunnolla töihin. Ravikin alkoi olla muuten hyvää, mutta välillä tahditusta ilmeni. Sitten nostettiinkin laukka. Esa ei meinannut millään asettua, jolloin mulla oli hiveästi ongelmia saada se kääntymään. Vielä kun piti päästi aika reipasta laukkaa, alkoi olla jo aika hankalaa. Jäin aivan liikaa kädellä pitämään ja varsinkin sisäohjaan. Laukan jälkeen otettiin välikäynnit.
Välikäyntien jälkeen saatiin aika itsenäisesti treenata jotain asiaa radasta mikä on vaikeaa. Itse päätin harjoitella oikeaa laukkaa. Ensin valmisteluksi otin ympyrällä kaikki askellajit läpi. Ravissa Esa tahditti taas aika paljon , mutta muuten ravikin alkoi olla jo ihan kivaa. Laukka oikealla oli paljon helpompaa.
Sitten harjoittelin sadasta laukkaohjelmaa. Aluksi en ratsastanut yhtään ja Esa meni ihan mitä reittejä halusi. Kerran saatiin taas hienot pomput, mutta tällä kertaa sain Esan aika nopeasti kuriin. Pikkuhiljaa aloin open ohjeiden mukaan taas ratsastaa ja sitten alettiin saada ihan kelvollisia pätkiä.
Lopuksi ratsastettiin vain loppuravit eteen-alas, joissa Esa venytti yllättävän hyvin.
Tunti oli aika mielenkiintoinen, hieman nuo Esan pukit järkytti, kun se ei mikään pienin ole. En oikein tiedä olenko tyytyväinen, tavallaan Esa liikkuin paremmin kuin lähiaikoina, mutta se kuitenkin taas tahditteli aika paljon ja oma istuntanikin oli huono. Sain vielä kuulla päivällä, että Esa oli tullut talliin ontumisen takia. Toivotaan, että se on perjantaina kunnossa.
Valmennuksen jälkeen suunnattiin selloon, napattiin Anni ja ruokaa mukaan ja suunnattiin Ponikouluun. Mentiin siis taas viikonlopuksi auttelemaan. Tehtiin ihan perusjuttuja, päivä-, aamu- ja iltatallit, sekä auteltiin vähän kaikessa missä pystyttiin. Yöllä nukuttiin sitten satulahuoneessa ja kuunneltiin Iivari aasin huutoa.
Palkaksi saatiin sunnuntaina ratsastaa, sain ihan parhaat hepat Riston ja Faran. Menin ensin Ristolla ja siis WAU. Risto oli niin upea, yleensä siihen pisteeseen mikä nyt saatiin melkein heti on kestänyt koko tunti. Risto oli rento aj asettui hyvin, jopa myös oikealle, mikä meille oli kesällä ihan mahdoton. Laukkakin oli jo ihan aivuilla, mitä sitä nyt ihan vähän menin. En voisi olla tyytyväisempi!
Faran kanssa taas ei ollut ihan niin helppoa. Se oli aika jännittynyt ja suurimman ajan juoksi alta. Mulla oli taas hirveästi ongelmia saada pohkeet läpi sen satulan kanssa, myös hyvä tutnuma oli vähän hakusessa. Saatiin kuitenkin pari hyvää rentoa pätkää.
Oli ihan super hauska viikonloppu, nyt olo onkin aika väsynyt.
Pientä päivitystä hektisen arjen keskeltä. Saatte taas vaihteeksi vähän negatiivissävyistä tekstiä. Ei vaan voi mitään, kun ei onnistu, niin ei onnistu.
Maanantaina pääsinkin ilokseni jo harjoittelemaan Esan kanssa. Aloitettiin käynnissä tekemällä loivia kiemurauria. Esa oli tasa alussa aika jännittynyt ja ihmeekseni vähän kyttäili kentän ulkopuolista elämää. Pikkuhiljaa taivuttelulla ja asettamisella aloin saada sitä apremmin rennoksi ja laskemaan päätä alemmas.
Ravissa Esa aloittikin vähän vauhdikkaammin. Yllätyksekseni se nimittäin teki pienen pukkihyppelyn paikoillaan. Siirryttiin kikki yhdessä keskiymyrälle ratsastamaan. Esa tahditti todela paljon entiseen verrattuna. Yritin ratsasta akevyellä kädellä ja paljon pohkeellaa, mutta sekään ei ihan auttanut. Tämä harmitti itseäni tosi paljon. Tehtiin ympyrällä pienennystä ja suurennusta. Esa alkoi helposti juosta altani, joten sain aina välillä hidastaa reilusti kevennystä. Esa kuuntelikin todella hyvin ja hidasti reilusti aina kun pyysin. Hevonen olikin siis ihan hyvin avuilla, mutta siltikin todella jännittynyt, eikä rentoutunut kunnolla alas. Otettiin myös ympyrällä laukkaa.
Seuraavaksi tehtiin vähän vastalaukkaa loivan kiemurauran avulla toisella pitkällä sivulla. Esa alkoi jostain syystä kuumua tästä tehtävästä todella paljon. Ei saatu yhtäkään laukkaa tehtyä loppuun, kun Esa alkoi vaihdella tai kiikuttaa minua ihan minne sattuu. Sain usein kääntää hevosen voltille, jotta saisin sen kunnolla hallintaan. Toiseenkaan suuntaan ei onnistunut yhtään paremmin. Olisi pitänyt vain saada se paremmin avuille ja omat avut tarkoiksi, nytkin jalka lähti liikaa liikkumaan, jolloin Esa tietysti vaihtoi. Silti käytös oli todella outoa Esalle, joka ei ole koskana ennen mulla kuumunut yhtään.
Koko tunti oli siis hyvin erikoinen. Esa ei ollut yhtään oma itsensä, vaan ihan villi. Lisäksi oli vielä se tahdittaminen, mikä ei ole koskaan ollut meillä noin selkeätä. Ei tässä siis taaskaan oikein voi olla tyytyväinen tuntiin.
Torstaina sainkin äkkilähdön tunnille Lady nimisellä pikkutammalla. Käytiin aluksi maastossa vähän kävelemässä ja kastuttiinkin aika kivasti.
Kun oltiin palattu maneesiin alettiin ottaa aina pitkät sivut ravissa. Olin ihan pihalla uuden hevosen kanssa ja sen takia ratsastin iahn liian läperösti. En saanut myöskään mitään tuntumaa Ladyyn. Jatkettiin kaikki ravissa ja siirryttiin keskiympyrälle. Mulla oli jo vaikeuksia etäisyyksien pitämisissä puhumattakaan hevosen ratsastamisesta. En saanyt edes asetusta kunnolla ratsastettua aj hevonen tuntui koko ajan vähän löysälle. Laukannostossa Lady taas näytti kuinka en ollut yhtään hereillä, kokeilemalla onko sitä laukkaa pakko nostaa. Kun laukka nousi oli sekin vähän nihkeää ja asetusta ei olut mailla halmeilla.
Lisää ongelmia vain tuli, kun alettiin tehdä keskihalkaisijoita. Lady on vähän kyttäävä hevonen, eikä sitä yhtään huvittanut mennä suoraan kohti puoliksi avointa maneesin ovea ja opettajaa. En osannut olla yhtään tarpeeksi napakka ja ei kertaakaan päästy sujuvasti päätyyn asti.
Lopuksi tehtiin vielä loiva kiemuraura toiselle pitkälle sivulle. Tärkeää oli löytää hyvä tie, jonka aluksi löysin aika hyvin. Sitten kadotin sen ihan kokonaan ja sain jäädä yksin tekemään niitä kiemuroita, kun en millään saanut hyvää tietä.
Otettiin vielä laukkaa vähän uralla. Tällä kertaa laukka nousikin koko ajan vääränä ja kun päästiin laukkaan oli se todella epätasaista ja tuntui, että koko ajan tippuisi raviin.
Loppuraveissa Lady vähän sentään rentoutui ja laski päätään alas.
Kuten varmaan tekstistäkin huomasitte, ei tunti sujunut yhtään niin kuin pitäisi.
ihana polvipuristus
Tuntuu, että koko ratsastus menee taas alamäkeä. Mutta eikö se niin mene että alamäen jälkeen tulee ylämäki. Sitä odotellessa.
Ollaan muuten lauantaina lähdössä tunnin jälkeen jonnekki muualle heppailemaan, kukas arvaa minne?
Lauantaina olikin kauden ensimmäinen valmennus. Mennään vielä kaksi viikkoa näillä hevosilla, sillä menemme näillä seuraavat koulukisat jotka ovatkin jo 22. päivä. Itse menen Esalla siis Aikuisohjelman.
Valmennus aloitettiin käynnissä tekemällä voltteja. Esa oli aluksi aika jännittynyt, mutta jokaisella voltilla se alkoi pikkuhiljaa rentoutua enemmän ja laskea päätä alemmas.
Ravissa olikin aika paljon ongelmia. Ollaan koko treeniviikko ratsastettu koko kentällä ja nyt meillä olikin vain puolikas. Jakauduttiin vielä kahdelle 20 metrin ympyrälle, joten tilaa oli paljon vähemmä mihin lähiaikoina olen tottunut. En saanut Esaa käännettyä kunnolla ympyrällä ja jostain syystä tänään meillä oli hirveästi ongelmia asetuksen kanssa. Esa jäi helposti ihan asettumattomaksi ja vielä kuolaimen eteen jännittyneenä. Sentään ravin energia oli hyvää.
Laukassa meillä oli myös ongelmia kääntymisen kanssa. Oikeassa laukassa meni vielä ihan siedettävästi, vaikka Esa jäikin vähän jännittyneeksi. Vasempaan meno oli selvästi huonompaa, en saanut asetusta yhtään läpi ja Esakin oli ihan jännittynyt.
Mentiin pieni pätkä harjoitusraviakin, joka onneksi tuntui paremmalle ja itselläni ei ollut paljoakaan vaikeuksia istua.
Seuraavaksi tultiin aina käynnissä radan poikki ja tehtiin pysähdys ja peruutus. Käynti oli aika hyvää, vaikka välillä aloin ratsastamaan sitä liikaakin eteen. Pysähdyksissä ja peruutuksissa taas ei ollut mitään hyvää. Pysähdykset jäivät aina ihan vinoon. Peruutukset taas olivat niin hirveää säätämistä, että. Esa vain veti pään alas ja harppoi ihan minne sattui.
Jatkettiin vielä siirtymisteemalla tehden uralla yhdessä ravista aina pysähdyksiä. Ravin piti olla mahdollisimman koottua. Jäin tämän takia ihan liikaa pitämään Esaa kädellä, vaikka olisi vain pitänyt ottaa pidäte ja päästää. Välillä olikin parempia pätkiä kun oikeasti tajusin päästää. Muuten ravissa istuminen tuntuikin taas helpolle. Pysähdykset olivat muuten ihan hyviä, mutta jotkut tulivat käynnin kautta. Esa pysyi kuitenkin rennompana ja paremmalla tuntumalla, kuin vähän aikaa sitten.
Loppuraveissa Esa venyttelikin jo aika hyvin eteen-alas, mikä oli sille aika vaikeaa kun sillä ekoja kertoja menin.
Niinkuin viime postauksessakin mainitsin, en ollut tähän tuntiin yhtään tyytyväinen. Hevonene ei ollut yhtään niin rento ja hyvän tuntuinen kuin yleensä. Oma istunta oli ihan siedettävä, mutta nyt on saatava nuo varpaat eteenpäin, kädet kannetummaksi ja katse ylös.
Eilen pääsinkin käymään neljän eri hevosen selässä. Oli muuten aika rankkaa, kun ilmakin oli tosi lämmin!
Ensin suunnattiin päivällä Primukseen, jossa ratsastin talutuksista palkaksi saadun tunnin tai oikeastaan itsenäisesti mentiin. Mulla oli hevosena pikkuinen Fauna, jolla viimeksi menosta olikin jo aikaa. Ratsastelin ihan vain peruasioita suurimmaksi osaksi käynnissä ja ravissa. Otin myös pikkuisen laukkaa. Koko ratsastus oli aika pohjanoteeraus. Olen usein katsellut ja kuunnellut miten Faunaa pitäisi ratsastaa, mutten vain millään itse osannut. En saanut oikeanlaisia apuja ja tuntumaa sitten millään. Lopuksi käytiin maastossa kävelemässä loppukäynnit.
Seuraavaksi suunnattiin Ponikouluun ja siellä ratsastettiin vielä 3 hevosta. Ensimmäisenä kipusin Faran kyytiin, joka olikin mulle tuttu kesän alusta. Oli todella positiivista huomata, että alun vaikeuksien jälkeen Fara toimi paljon paremmin kuin viimeksi. Ratsastin Faraakin lähinnä ympyröillä hakien hyvää tuntumaa. Aluksi Fara yrittii lähinnä juosta alta kuuntelematta apuja. Pikkuhiljaa alkoi tuntuma löytyä ja Fara tuntui tosi kivalle, kunhan sain pohkeet läpi. Laukkaakin sain vähän jo tuntumalla toisin kuin viime kerralla. Pikkasen oli sen kanssa ongelmia kun satula tuli vähän pohkeiden tielle. Farasta jäi kyllä hyvä fiilis.
Johanna laitteli mulle Prigin valmiiksi sillä aikaa kun laitoin Faraa pois. Kiitos hänelle! Kun Prigi oli valmis suunnattiin taas kentälle. Prigi olikin aika jännä tapaus. Se ei oikein hyväksi tuntumaa niin kuin pitäisi, kuten omistajakin totesi. Sainkin aika kauan haeskella tuntumaa ja meninkin hetken piuhoilla. Pikkuhiljaa tuntuma alkoi löytyä, mutta annoin Prigin kulkea ihan liian pitkänä, sillä pelkäsin sen muuten menevän epärehellisesti. Prigin kanssa tehtiin aika samoja juttuja kuin Farankin. Prigillä ratsastukseen en ole yhtään tyytyväinen, hevonen ei kulkenut kovin hyvin ja ratsastajan istunta oli huono.
Kiitokset myös Aussille, joka laittoi Riinaa kuntoon laittaessani Prigin pois! Viimeisenä ratsuna toimi siis Riina tamma, joka on ollut aika pitkään sairaslomalla. Tästä syystä mentiinkin aika lyhyt treeni, mutta kuitenkin kaikissa askellajeissa. Tärkeää oli saada Riina liikkumaan kunnolla eteen ja takajaloille. Sairastelun jälkeen Riina olikin todella jäykkä ja sitä sai taivutella ihan kunnolla. Tamma kuitenkin yllätti todella positiivisesti, sillä ennen sitä katsellessani on se näyttänyt vieläkin jäykemmälle. Ja voi vitsi miten kiva pomppulaukka sillä oli.
Pieni epätoivo iskee, kun en kuitenkaan kovin tyytyväinen ole yhteenkään ratsastukseeni. Täytyy vain toivoa, että alkaisi taas sujua. Tyytyväinen kun en ollut tämän päivän valkkaankaan, josta tulee postausta myöhemmin.
Maanantaina oli kauden ensimmäinen tunti, jonka meninkin pitkästä aikaa Lassilla. Olin oikein iloinen hevosjaosta, sillä olen vähän aikaa jo halunnut päästä käymään Lassin selässä. Täytyy kyllä myöntää, että Lassi oli aivan järkyttävän pienen tuntuinen Esan jälkeen. Meillä oli myös uusi ope, joka vaikutti oikein hyvälle.
Alussa ratsastettiin käyntiä ihan vain uralla. Lassi tuntui alussa jo ihan hyvälle, mutta aloin helposti ottaa sitä liian lyhyelle kaulalle. Open huomautettua tästä annoin edestä enemmän tilaa ja Lassikin alkoi rentoutua alas. Tehtiin myös parit väistöt uralta keskihalkaisijalle, saadaksemme hevoset hyvin ohjan ja pohkeiden väliin. Lassi väisti hyvin ja pienillä avuilla, pysyen rentona.
Ravissa siirryttiin uran sisäpuolelle, jotta saataisiin ulkoavut hyvin läpi. Lassi tuntui todella nihkeälle, eikä liikkunut kunnolla eteen. En saanut myöskään mitään tuntumaa siihe. Alettiin tehdä myös molemmilta puolilta keskiympyrä. Lassi ei kuunnellut ollenkaan sisäpohjetta, eikä suostunut asettumaan kunnolla. Kevyestä ravista jäikin aika huono fiilis. Käytiin samalla myös istuntaa läpi ja oikeastaan sain vain katseesta huomautuksia.
Pienen lepohetken jälkeen siirryttiin kaikki käynnissä pääty-ympyrälle. Haettiin ensin käynnissä hyvin sisäpohje ja asetus läpi. Lassi alkoi tuntua paremmalle ja käynnissä se olikin todella rento. Sitten nostettiin laukkaa, joka oli aika katastrofaalista. Lassi ei oikein pystynyt kokoamaan itseänsä ja vastusti asetusta. Helposti tuntumaa ottaessani tippui laukka raviin.
Laukan jälkeen alettiin koota hevosia ravissa. Itse istuin satulaan ja aloinkin saada kokoamisen myötä parempaa tuntumaa Lassiin. Hevonen alkoi vähän rentoutua ja asettuakkin. Meno oli vieläkin aika epätasaista, mutta kuitenkin parempaa kuin alussa. Tähän pätkään olin ihan kohtuu tyytyväinen. Sitten alettiinkin jo keventää loppuraveja ja kun hevonen oli hyvä otettiin käyntiin.
Lassi tuntui paljon hankalemmalle kuin viimeksi sillä menessäni. Haluaisin kuitenkin jatkaa sillä, jotta löytäisin paremman tuntuman.
Tuntiratsastajien mestaruudet ovat nyt ohi ja voin sanoa että oli yhdet elämäni parhaista päivistä!
Mehän ratsastimme siis Perjantaina karsinnat, jonka rata oli heB:0. Meidän lähdöt oli ripoteltu aika tehokkaasti, joten ratsukoiden välissä oli aina parisen tuntia. Itse starttasin ensimmäisenä joskus 2 maissa. Tallilta lähdettiin onneksi vasta 10, joten herätys ei ollu kovin aikainen. Tallilla ei ollut aamulla paljon tekemistä, sillä oltiin laitettu kaikki jo edellisenä iltana valmiiksi. Katsottiin kamat vielä läpi, viimeisteltiin hevoset ja lastattiin. Matka kului nopeasti ja pian oltiinkin jo perillä.
Laitettiin perillä pari hevosta karsinoihin odottamaan. Itse menin vaihtamaan vaatteita ja hiusten laittoon. Sen jälkeen pidin seuraa hevosenhoitajalleni, kun ei mun annettu enää hevoseen koskea. Yllättävän nopeasti alettiin varustaa hevosta ja pian odottelinkin verkka-alueella, että Esa saisi käveltyä alkukäynnit.
Sen jälkeen kiipesinkin selkään ja aika pian keräsin ohjat. Alussa alettiin ratsastaa Esaa mahdollisimman alas ja rennoksi samalla taivutellen volteilla. Pikkuhiljaa Esasta alkoi kadota jännittyneisyys ja se alkoi venyttää paremin alas. Kun oltiin saatu käynti hyväksi alettiin ottaa mahdollisimman isoa ravia vain uraa ympäri. Vaihtelin välillä suuntaa, mutta pitäen huolen että Esa ravasi kunnolla eteen. Tein myös ympyröitä, joilla sainkin olla tarkkana, että ratsastan kunnolla sisäpohkeen läpi. Varsinkin oikeassa suunnassa jäin helposti liikaa sisäohjaan käyttämättä tarpeeksi sisäpohjetta. Pikkuhiljaa koottiin ravia ja alettiin ottaa harjoitusraviakin. Esa ei ollu niin hyvä kuin välillä treeneissä viikolla, muttei kuitenkaan huonokaan. Laukassa tehtiin taas niitä kirottuja voltteja, jotka levähtelivät milloin minkäkin laisiksi. Täytyy myös tunnustaa, että meinattiin jyrätä aikas monta ratsukkoa, kun en millään saanut ulkoapuja läpi. Höpsö poni oli vielä syönyt karsinassa turvetta, jonka takia se vähän aukoi enemmän suutaan ja suusta tuli mustaa kuolaa. Saatiin kuitenki suu puhtaaksi ennen rataa.
Pian verkka olikin melkein ohi ja siirryttiin radan takana olevalle alueelle. Siellä otettiin vähän ravia ja laukkaa, muttei oikeastaan enää mitään kovin ihmeellistä. Kauaa ei kestänyt kun piti jo pukea takki päälle ja valmistautua radalle.
Radalla ravailin tuomaripäädyn ohi molemmista suunnista. Esa vähän jännittyi ja katseli, mutta kuunteli avut kuitenkin hyvin. Yllättävän pian pilli vihelsi ja piti aloittaa rata.
Esa ja minä oltiin vähän liian jännittyneitä koko radan ajan, mikä näkyi epätasaisuutena, varsinkin Esan muodossa ja liikkeissä. Rata ei alkanut kovin hyvin, sillä unohdin pysähtyä ajoissa säätäessäni linjalta valumistamme. Ravissa saatiin välillä pieniä hyviä pätkiä, kunhan sain Esan rennommaksi. Varsinkin kolmikaarinen ja välissä olevat ravipätkät olivat hyviä. Myös käynti oli paljon parempaa, kuin viime kisoissa. Kaikki tuntui radalla vain hirveän hankalalle, tuntui ettemme oikein mahtuneet sille. Laukassa tuli taas jopa kaksi vaihtoa, tällä kertaa tajusin kuitenkin korjata ne. Keskiravikin rikkoutui harmillisesti laukalle. Laukkavoltit saatiin joten kuten tehtyä, mutta toinen niistä jäi aika isoksi. Pysähdys, peruutus, käyntisiirtyminen ja ravivoltit olivat kaikki ihan kivoja. Lopputervehdykseen tultaessa Esa tuntui taas hyvälle.
Radan jälkeen fiilikset olivat aika huonot. Juurikin se epätasaisuus oli häiritsevää. Jos olisin ollut rennompi, olisin istunut paremmin ja Esakin olisi mennyt paljon tasaisemmin. Kaikki muut olivat kuitenkin rataan tyytyväisiä, onneksi myös valmentaja.
Saatiin yllättävän hyvät prosentit, 60.5%. Parhaat numerot eli 7 saatiin laukannostosta ja teistä, mitkä eivät todellakaan ole vahvuuksiani.
Radan jälkeen menin kävelemään Esan kanssa kunnon loppukäynnit, jonka jälkeen pääsi se rekalle pesuun. Kun Esa oli saatu hoidettua ja laitettu rekkaan lepäämään olikin meillä rutkasti aikaa tapettavana, sillä Aliisan ja Willen startti oli vasta monta tuntia myöhemmin.
Hengailtiin ympäri aluetta, syötiin väkisin vähän ruokaa ja pidettiin muutenkin hauskaa. Meillä oli niin mahtava porukka mukana, ettei vaan voinut olla muuta kuin mukavaa.
Pikkuhiljaa aloin sitten laitella Willeä kuntoon Aliisalle. Sutjakasti vaihdoin siis kisaajan roolista hoitajaksi ja harjailin Willen kuntoon. Wille oli aivan into piukeana ja varusteiden saaminen päälle oli aika hankalaa. En ole koskaan nähnyt Willeä noin pirteänä, se tiesi missä oltiin ja oli ihan innoissaan.
Pikkuhiljaa menin kävelyttämään Willeä ja lopulta heitettiin Aliisa selkään ja verkkaan. Pian oltiinkin jännittämässä heidän rataansa ja voi että mua pelotti niiden puolesta. Onneksi molemmat veti ihan superisti!
Willen jälkeen laitettiin Ligero ja Sacce kuntoon ja ne lähtivät verkkaan. Sitten jännitettiin vielä niidenkin radat. Tietysti Aino ja Sofia vetivät upeat radat.
Sitten alkoikin koko päivän jännittävin osuus, eli odotus pääseekö ketkä kaikki finaaliin. Itse siis ratsastin eri ryhmässä ja olin selvästi jo ulkona 15. sijalla, se ei kuitenkaan haitannut. Lopulta aivan kamalan jännittämisen jälkeen selvisi, että kaikki 3 olisivat finaalissa, ihan super!
Nopeasti Ainon palkintojenjaon jälkeen kasattiin kamat ja lähdettiin, että päästäisiin joskus nukkumaankin.
Lauantai alkoi 3 tunnin yöunien jälkeen hieman hysteerisissä tunnelmissa. Lähdin jo siis aamulla rekan mukana kisahoitajaksi ja tietty kannustamaan joukkuelaisiani. Perillä oltiin tuota pikaa ja alettiin heti valmistella Saccea radalle. Ehdin vähän nähdä Sacen verkkaa, mutta sen jälkeen mun pitikin kiiruhtaa rekalle hoitamaan Willeä, joka tuli autosta ulos hengailemaan. Ligeronkin lähdettyä verkkaan jäätiin Willen kanssa kahdestaan odottelemaan.
Wille oli taas aivan intopiukeana, hyöri ja hirnui koko ajan. Lopulta saatiin varustaa se ja lähdettiin pojun kanssa käsihevosalueelle kävelemään alkukäyntejä. Pian Aliisa tulikin ja hyppäsi Willen selkään.
Tähän mennessä Aino ja Sofia olivat ratsastaneet todella hienot ensimmäiset A ratansa n. 60%. Lopulta Willekin tuli pinteleiden ja hupun poistoon ja sen jälkeen siirtyi toiselle verkka-alueelle. Me taas siirryttiin katsomoon odottamaan jännittyneinä. Radan katsominen oli taas aivan tuskaisen jännittävää, mutta onneksi Wille ja Aliisa selvisivät ilman suurempia rikkoja ja voi että kun Wille oli hieno!
Laitettiin Wille pois ja autoon odottelemaan lähtöä. Pyörittiin vielä paikalla ja katsottiin palkintojen jaot. Sitten lähdettii takaisin ja voin sanoa, että takaisin matka oli melkin yhtä hysteerinen kuin tulomatka.
Kun hevoset ja kamat oli laitettu pois lähdettiin kotiin lepäämään, sillä vielä yksi päivä olisi edessä.
Sunnuntaina oltiin siis vielä seuraamassa esteratsastajien menoa ja vähän taas auttelemassa. Esteratsastajatkin ratsastivat upeat radat.
Koko viikonloppu tai oikeastaan 3 päivää olivat varmaan elämäni parhaat. En ole varmaan koskaan ollut noin onnellinen. Meillä oli parhaat hevoset, parhaat hevosenhoitajat, kannustajat, paras valmentaja ikinä ja tärkeintä maailman paras JOUKKUE. Olen niin kiitollinen mahdollisuudesta päästä tuonne ratsastamaan. Aivan mahtava kokemus. Anteeksi etten vain saa kirjoitettua tänne sitä fiilistä ja tunnelmaa mikä meillä tuolla oli, käykää vaikka lukemassa Aliisan postaus, josta välittyy tunnelma paljon paremmin.
