Vuosi valmennushevosten kautta

Joku joskus pyysi postausta valmennushevosistani ja vähän analyysiä niistä. Ajattelin tehdä tästä postausideasta ja vuosipostauksesta tälläisen yhdistelmän, nyt kun vuosi on vaihtumassa. Eli käydään läpi vuosi 2014 valmennuksessa valmennushevosteni kautta. Kuvissa aina vasemmalla on kuva ensimmäisestä kerrasta hevosen selässä ja oikealla jostain onnistuneesta tunnista.

Roope

Vuosi alkoi uuden valmentajan kanssa ja melkein heti vaihdettiin uusiin hevosiinkin. Itselleni tuli uusi tuttavuus Roope. Vuoden alussa minulla oli selvästi masennusta ratsastusta kohtaan ja tuntui etten kehity ollenkaan.
Roopen kanssa alku oli todella vaikea, muistan vieläkin elävästi kuinka ensimmäisen tunnin jälkeen olin suunnattoman vihainen itselleni, sillä olin ratsastanut niin huonosti. Toinen kerta Roopella oli itseasiassa kangilla, jolloin sujui jo paremmin. Pari tuntia siihen meni ja pian huomasin olevani ihan ihastunut tähän tummaan ruunaan. Koko ajan sujui paremmin ja paremmin ja saatiin paljon kehuja.
Kisoissa startattiin Aikuisohjelmaa. Roope oli verkassa niin hyvä, vieläkin muistan kuinka tyytyväinen siihen olin. Radalla hevonen ei liikkunut yhtä hyvin, mutta sentään se meni eteenpäin, mikä on Roopen kanssa suuri ongelma. Olinkin silloin tyytyväinen rataan. Prosentteja tuli 62,14.
Roopen kanssa suurimpia ongelmia oli juurikin eteenpäin pyrkimys ja taipuminen. Näitä saatiin kuitenkin jakson aikana hyvin korjattua. Oma istuntani oli kuitenkin hirveä ja kamppailinkin asian kanssa paljon tähän aikaan. Suurimpia ongelmia olivat vinous, polvella puristaminen ja sisäohjalla veto. Roopen kanssa aloin myös ensimmäistä kertaa tuskailla harjoitusravissa istumistani.

Ligero

Roopen jälkeen helmikuussa vaihdoin andaluusi ruuna Ligeroon. Ligero on ollut valmennushevosistani se mukavin ja miellyttävin. Sen kanssa olikin tarkoitus harjoitella istuntaa ja hakea siihen rentoutta. Olen aina ollut hevosen selässä aika jännittynyt, Ligeron kanssa ongelmia tulee vain jos ratsastaja jännittää, mikä teki siitä oivan opetusmestarin. 

Ligeron kanssa kaikki oli oikeastaan mukavaa. Ratsastus tuntui helpolle, eikä epätoivoa ollut ollenkaan. Paitsi vähän viimeisillä tunneilla Ligero oli aika nihkeä liikkumaan. Istunta alkoi jo vähän parantua, vaikka joitain ongelmia kuten vinoutta ja jalkojen väärää asentoa olikin vielä.

Kisoissa ratsastin aikuisohjelman 62, 857%. Ligero hyytyi radalle ja vaikka rata oli sinäänsä ihan rikkeetön verotti hitaus paljon pisteitä. Radalla epäonnistuminen harmitti, sillä tunneilla Ligero oli tuntunut niin hyvälle. 

Ligerolta oppi paljon istunnan merkitystä, siellä selässä on vain oltava rento tai muuten hevonen alkaa vain steppailla. Ligeron kanssa on myös aikaa keskittyä siihen istuntaan ja sillä vaikuttamiseen. Ligeron kanssa saikin usein tehtyä esim. laukassa kokoamista vain istunnan avulla. Sain siltä myös rutkasti itseavarmuutta omaan ratsastamiseeni.

Wille

Palasin Ligeron jälkeen huhtikuussa Willen selkään. Oli ihanaa huomata kehitystä edelliseen Wille kauteen. Willen kanssa ei kuitenkaan ollut helppoa. Vasta Willen kanssa kaikki mahdolliset istunta ongelmani oikein puhkesivat esille ja monen tunnin jälkeen olin aivan epätoivoa täynnä. Willen iso ravi aiheutti paljon ongelmia, sillä en osannut istua siellä oikein. Tällöin ensimmäisen kerran alettiin puhua tästä minun harjoitusravi ongelmastani ja väärästä joustopaikasta. Lisäksi kamppailin pahan vinouteni ja jännittymisen kanssa. Wille ei ollut helppo hevonen, sen kanssa oli tärkeää, että sen saisi rennoksi ja käyttämään oikeasti sitä selkäänsä. Vaikka suurin osa tunneista olikin täysiä katastrofeja, mahtui mukaan myös onnistumisia. Myös oma motivationi oli korkeammalla kuin koskaan ennen ja treenasinkin myös kotona. 

Kisoissa mentiin B-merkki, joka sujui aika hyvin. Vaikka Wille ei mennytkään tarpeeksi muodossa ja prosentteja tuli vain 61,96 olin rataan tyyytväinen. Se oli suoritettu täysin meidän tasolla. Eniten olin kuitenkin iloinen siitä, että juuri ennen kisoja olin oppinut istumaan jo paremmin Willen ravissa ja sain istunnasta 7.

Wille opetti niin paljon. Sen kanssa ei ollut oikoteitä. Sitä piti ratsastaa koko ajan, eikä mikään ollut helppoa. Willen kanssa opin ratsastamaan enemmän jalalla ja vähemmän kädellä. Opin myös paljon istunnasta ja ravissa istumisesta. Willen kanssa jokainen onnistuminen oli iso asia.

Esa

Willen jälkeen tarkoitukseni oli jatkaa Roopella ja meninkin sillä pari tuntia. Meillä ei kuitenkaan yhtään homma onnistunut. Minut valittiin edustamaan tuntiratsastajien mestaruuksiin ja hevoseksi ehdotettiin Esaa. Jo ensimmäisellä ratsastuskerralla ihastuin Esaan, se oli herkkä ja osaava hevonen. Esan kanssa sujui itseasiassa aika hyvin. Sen kanssa sain korjattua todella paljon suurimpia istunta ongelmiani. Vinous hävisi, samoin pahin jännittyneisyys. Esan kanssa kaikki tuntui helpolle, vaikka oli meilläkin ongelmamme. Esan kanssa vaikeinta on saada se ravaamaan puhtaasi ja asettumaan kunnolla. Myös laukan kanssa saimme tehdä paljon töitä, tuohon aikaan en osannut yhtään istua kunnolla satulaan. Esan kanssa korjattiin melkein eniten jalan asentoa, sillä Esa on todella herkkä ja osuin helposti liikaa kannuksella sen kylkiin. Myös omaa ryhtiäni alettiin korjata. Harjoitusravissa istuminen alkoi jo parantua.

Esan kanssa kisattiin 4 kisat. Ensimmäiset sujuivat hyvin, olimme toisia k.n specialissa 64,8%. toiset kisat olivat todellinen epäonnistuminen, rikoimme heB:0 radassa varmaan kaiken mitä pystyi ja prosenttejä tulikin vain 57. Seuraavat kisat olivatkin jo tuntsarit, joissa teimme ihan ok:n radan ja saimme 60,5%. Finaaliin emme päässeet. Viimeiset kisatkin sujuivat ihan hyvin, saimme aikuisohjelmasta 64.05% sijoituimme toiseksi. Esan kanssa radoilla suurin ongelma oli, etten uskaltanut ratsastaa sitä tarpeeksi eteen. Lisäksi oikeassa laukassa tuli melkein aina vaihto.

Esan kanssa oppi paljon herkkyydestä. Se on hevonen, joka on herkkä avuille ja istunnalle. Sen kanssa sai käyttää pieniä apuja. Lisäksi isona hevosena se tarvitsee paljon tukea ja tasapainotusta, sekä se pitää ratsastaa selvään tahtiin.

Pate

Esan jälkeen elokuussa kuvioihin astui Pate. Patella ratsastin kaksi kautta ja voin sanoa ettei ollut helppoa. Paten kanssa meillä oli paljon ongelmia. Se on iso hevonen, joka vaatii paljon aikaa vertyäkseen, eikä muutenkaan ole mikään vetreä. Suurimpia ongelmia Patella ratsastamisessa oli löytää se oikea tuntuma, jäin helposti vetämään jännittyneenä jolloin Patekin jännittyi. Paten aikana istunta palasi taas todella huonoksi, ryhti katosi kokonaan, kädet painuivat alas ja polvi alkoi puristaa. Alussa hyviä pätkiä saattoi tulla todella vähänkin, mutta loppua kohden opin pikkuhiljaa miten tätä hevosta ratsastetaan. Patella menin varmaan eniten koko vuoden aikana Esan lisäksi. Sen kanssa kuitenkin tarvitsimme koko tämän ajan. Paten kanssa myös alettiin ensimmäisen kerran kiinnittää huomiota siihen että en saa hevosia pysymään tasaisena ja pidempiä pätkiä avuilla. Paten kanssa oli myös suuria ongelmia esim. laukassa vaihtamisen kanssa, Pate saattoi yhden ympyrän aikana tehdä montakin vaihtoa. Laukka oli muutenkin meidän suuri heikkous.
Paten kanssa käytiin kahdet kisat. Ensin menimme aikuisohjelman 62,14%. En ollut tyytyväinen rataan, hevonen oli jännittynyt ja monet siirtymiset olivat huonoja, lisäksi Pate jäi kerraan vaihtelemaan laukkoja. Toiset kisat olivat k.n. special, josta saimme vaivaiset 57,8% Rata oli selvästi parempi kuin viimeksi ja Pate oli jo paremmalla tuntumalla. Kuitenkaan muoto ei ollut riittävä B tasolle ja laukanvaihto diagonaalilla laski pisteitä.
Paten kanssa tuli opittua taas sitä periksi antamattomuutta. Mikään ei ollut helppoa tämän hevosen kanssa, mutta silti kun jaksoin yrittää alkoi lopussa jo sujua aika hyvin. Pate on omalla tavallaan todella äijä ja se keksi tunneilla paljon omia juttujaan, kuten kesken laukan se saattoi vain pysähtyä. Näissä tilanteissa piti saada itsensä rauhalliseksi ja avut selkeiksi jolloin Pate jatkoi työskentelyä.

Eetu

Eetun kanssa ei tullut oikein kehitystä, niin pari kivaa kuvaa siitä

Eetun kanssa alettiin treenaamaan marraskuussa. Eetun kanssa jakso oli kaikista lyhyin, vain 4 kertaa. Hevosena taas Eetu ei ole todellakaan helppo, joten neljässä kerrassa en ehtinyt oikein oppia ratsastamaan sillä. Jos Paten kanssa oli vaikeaa, niin Eetun kanssa ei ollut yhtään sen helpompaa. Eetun kanssa kaikista hankalinta oli saada se tarpeeksi eteen ja kuuntelemaan pohjetta ja tulemaan hyvälle tuntumalle. Se on luonnostaan vähän hidas ja vastustelee tuntumaa paljon. Eetun kanssa huomasin kuinka tehoton olen ratsastajana. Minun olisi pitänyt saada se reagoimaan heti apuihin, mutta usein jäin vaan pyytämään, eikä Eetu vastannut. Eetun kanssa oikeastaan ensimmäinen tuti meni parhaiten ja sen jälkeen alkoi täysi alamäki, vasta Kikin valmennuksessa löysin uudelleen Eetuun sitä tuntumaa. Eetun kanssa istunta ei ollut paras mahdollinen, mutta se alkoi kuitenkin jo parantua. Välillä sain jo käsiä kannettua, vaikka vieläkin ne vähän painuivat alas ja hetkittäin sain ryhtiäkin. Näiden kanssa taisteltiin kuitenkin paljon. Lisäksi tämä epätasaisuus taas alkoi korostua.

Eetun kanssa ei kisoja startattu. Opin kuitenkin Eetulta paljon itsestäi ratsastajana. Sen kanssa huomasi kuinka voimaton olen ja kuinka paljon enemmän minun pitäisi saada itseeni tehokkuutta. Eetu ei ollut helppo, mutta silti pidin sillä ratsastamisesta. 

Veksi

Eetun jälkeen marraskuun lopussa vaihtuikin hevonen nykyiseen ratsuuni Veksiin. Veksistä olette juuri lukeneet viime aikoina, joten paljon en siitä ala kertomaan. Lisäksi Veksin kanssa asiat ovat vielä täysin kesken. Veksinkin kanssa on ollut näitä samoja ongelmia, en meinaa löytää hevoseen hyvää tuntumaa. Jos edelliset hevoset olivat vaikeita, niin en sanoisi myöskään Veksiä helpoksi. Oikean tahdin ja vauhdin löytäminen on todella vaikeaa, niin kuin viime postauksessa kerroin. Laukka on vaikea saada pyörimään ja hevonen siinä tuntumalle. Helposti laukassa Veksi vain alkaa heiluttamaan päätään. 

Istunta Veksin kanssa on vaihdellut paljon. Välillä se on hyvä ja olen saanut paljon korjattua ylävartalon asentoa, saaden olkapäitä alas ja taakse. Välillä taas koko istunta on ihan pielessä, varsinkin vinous, joka katosi pitkäksi aikaa on taas palannut. 

Saa nähdä miltä meidan meno Veksin kanssa tulevaisuudessa näyttää.

Kinkun sulatusta

Joulu tuli ja meni, sain aivan ihania lahjoja, joista osan voitte bongata viime ja tämän postauksen kuvista. Lauantaina oli aika palata takaisin treeniin ja sulattaa kaikki joulun aikana mahaan eksyneet herkut.
Tehtiinkin valmennuksessa vaikka ja mitä. Aluksi kuitenkin verkattiin hevoset pääty-ympyröillä. Käynnissä tuntuman löytämisessä meni normaalia kauemmin, mutta pikkuhiljaa se tuli sieltä. Ravissa alku oli aika lupaava, Veksi asettui kivasti ja oli muutenkin rento. Minun piti ajatella, että ratsastan ravin askeleita pidemmiksi ja rennommiksi, niin että tahti ei kuitenkaan tulisi nopeaksi. Suuntaa vaihdettaessa kuitenkin tämä kaikki katosi. Laukka oli aivan kauheaa säätämistä taas. En vieläkään osaa ratsastaa sitä ja laukat onkin joka tunnin tuskan aihe. Tällä kertaa kerran laukka ei edes meinannut nousta.

Kun hevoset oli verrytelty alettiin tehdä erilaisia tehtäviä. Aluksi tehtiin pari väistöä keskihalkaisijalta uralle. Näissä sain olla todella tarkkana, että Veksi kulki etuosa edellä. Sen jälkeen tehtiin voltteja niin että teimme aina ensin 10 m voltin, sitten 8m ja lopuksi 6m. Tämä oli aika kiva tehtävä ja Veksikin alkoi tulla hyvina avuille. Hankalinta oli saada asetus läpi ja sai olla tarkkana, että ulkoavut olivat tarpeeksi mukana. Ravikin alkoi näiden myötä parantua. Veksin kanssa hankalinta on löytää sopiva tahti, se on yleensä alussa vähän hidas ja lopussa taas juoksee alta. Pitäisi saada se ravaamaan kunnolla, mutta niin että se on täysin avuilla eikä vain kipitä menemään.

Siirryttiin vielä kaikki keskiympyrälle, jossa tehtiin laukannostoja ravista. Veksi nosti nyt hyvin, mutta laukka oli edelleen todella vaikeaa. Tehtiin myös pysähdyksiä, jotka eivät myöskään onnistuneet ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Viimeinen askel tulee helposti vedettyä johjalla, kun hveonen ei ole ihan avuilla. Lopuksi ravattiin vielä eteen alas. Veksi kyllä venyttää ihan hyvin alas, mutta alkaa aina juosta alta.

Joka tunti sujuu jo vähän paremmin ja varsinkin ravissa hyvät pätkät lisääntyvät. Vielä on todella paljon tekemistä, mutta suunta on sentään oikea. Omaa istuntaani saan alkaa taas korjailemaan, sillä se on ihan hirveä näissä kuvissa.

Mitä mieltä olette uudesta bannerista? Entä kiinnostavatko nämä tarkemmat tuntipostaukset?

Pellolla

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

11

Mikä on sinun lemppari kuvasi?

Hyvää joulua

teille toivottaa...

Fauna

Esa

Risto

 Sitten vielä pari jouluista kuvaa viime aikojen ratsastuksista.

Treenit jatkuvat

Viime tänne kirjoittelun jälkeen ei ole tapahtunut mitään kovin ihmeellistä. Treenit ovat jatkuneet Veksin kanssa ja maanantain pääsin taas parhaan selkään.
Viikko sitten perjantaina meillä oli taas Kikin valmennus. Kikiä odotellessa ravailtiin vähän verryttelyksi. Tällöin Veksi tuntui ihan hyvälle. Kikin tulessa ruvettiin kunnolla hommiin. Enää Veksi ei tuntunut kovin hyvälle, vaan juoksi alta jännittyneenä. Olisin saanut olla tarkempi asetusten kanssa, jolloin Veksi olisi ollut paremmin avuilla. Ogelmana oli myös ettei Veksi pysynyt oikein suorana ja käynnissä se ei liikkunut tarpeeksi eteen.

Tehtiin tunnilla ihan perusasioita, ensin aika lailla uraa pitkin ja sitten siirtyen pääty-ympyröille. Pääty-ympyröillä menimme ensin ihan perusravia ja laukkaa, jonka jälkeen tehtiin ravissa vähän kokoamista. Näissä Veksi vihdoin tuli ihan kivalle tuntumalle ja kokosi hyvin.
Ympyrällä ratsastamisen jälkeen tehtiin väistöjä käynnissä ja ravissa. Väistö olivat aika vaihtelevia, tavallaan Veksi väistää usein ihan hyvin, mutta on näissäkin ihan liian hidas. Väistöjen avulla ravi kuitenkin parani ja Veksi olikin lopuksi parempi kuin koskaan. Vähän häiritsevää kuitenkin oli suun epätasaisuus, jota en oikein osannut korjata. Veksi kuitenkin ravasi hyvin energisesti eteen, mutta oli kuitenkin tuntumalla. Otettiin lopuksi laukkaa vielä uraa pitkin, jossa Veksi myös toimi normaalia paremmin. Etten-alaskin sujui ihan kivasti.

Tunnista jäi kohtuu hyvä fiilis, vaikka vieläkään en ollut täysin tyytyväinen.

Muuten valkoissa Veksi on ollut aika hankala, eikä yhteistä säveltä ole vieläkään löytynyt. Oikeanlaisen tuntuman löytäminen ja esimerkiksi asetuksen läpi saaminen on todella vaikeaa. Laukassa ja käynnissä tulee aina välillä kivoja pätkiä, mutta laukka on täysi katastrofi. Muuta en nyt tähän osaa sanoa, sillä pää lyö ihan tyhjää. Lisää Veksi kuulumisia on kuitenkin luvassa pitkin tämän vuoden loppu ja ensi vuoden alkua. Sen voin sanoa, ettei tämä ratsastaminen tunnu ikinä olevan helppoa.

Maanantaina kiipesin taas Esan satulaan, tai oikeastaan en, sillä satulaa meillä ei ollut. Esalla ei olla taidettu ilman satula mennä, ei ainakaan Primuksessa. Hyvin poika kuitenkin otti asian ihan viileästi. Käynti oli koko tunnin todella hankalaa ja Esa oli aika epätasainen suusta. Ravi oli todella hyvää vasemmalle. Laukka taas oli vähän vaikeaa, luulen sen johtuvan siitä etten ihan pysty myötäämään niin isossa liikkeessä kunnolla mukana. Positiivista oli, ettei Esa edes yrittänyt pukitella.

Pienen pitkin ohjin tauon jälkeen harjoitetiin pysähdyksiä, joissa todella tärkeää oli että hevonen on tuntumalla. Tehtiin myös parit peruutukset. Jostain syystä Esasta nämä olivat todella epämiellyttäviä ja se yritti karata tilanteesta peruuttelemalla omiaan ja vetämällä päätä alas. Kerran se jopa hyppäsi vähän etujaloilla ilmaan aikeena pukittaa, onneksi tunnen sen jo niin hyvin, että ehdin estää nämä aikeet.
Lopuksi ravattiin taas omaan tahtiin ja Esa rentoutui todella hyvin ja oli taas varsinkin vasemmalle tosi hyvä.

huomatkaa Esan klippaus, jota yksi päivä väkersin puolitoista tuntia

Tästä postauksesta tuli nyt aika sekava, sillä kirjoitin parina päivänä ja ajatus ei muutenkaan oikeen kulkenut. Käykää kuitenkin katsomassa uudistetut esittelysivut!

Uusi kisakaveri ja vähän muuta

Pitkästä aikaa taas aukaisin bloggerin ja ajattelin tulla kertomaan teille uusimmasta kisakaveristani. Eetun kanssa treenit päättyivät Kikin valmennukseen, josta teille kirjoitin, vaikka kyllä me vielä pari maanantai tuntia yhdessä väännettiin.Uusi hevosystävä ei ole taaskaan yhtään helpompi, ainakin vielä nappulat ovat sen verran hukassa, että meno on aika hakemista. Tämä kaveri on siis Vefs "Veksi", 2002 syntynyt latvialainen ruuna.
Takana on nyt yhteensä kolme tuntia Veksin selässä ja vasta viime kerralla aloin oivaltaa kuinka herraa pitää ratsastaa. Ongelmia on ollut paljon oikean vauhdin löytymisessä, yleensä alkutunnista ollaan ihan liian hitaita ja lopputunnista taas pidätteet eivät mene läpi. Toinen hankala asia on juurikin tutnuman löytäminen, tärkeää olisi saada aina pidäteet läpi ja ratsastaa juurikin eteen tuntumaa kohti. Helposti käy kuitenkin niin, että jään vain vetämään ja Veksi juoksee alta.
Näiden kanssa ollaan painittu tunnit, mutta onneksi tunnelin päässä näkyy valoa. Viime tunnin lopussa tehtiin voltteja ensin käynnissä ja sitten ravissa. Ravissa löysin vihdoin sen oikeat avut ja sain Veksin tuntumalle. Kun oikea tuntuma löytyi, löytyi myös kateissa ollut asetus. Vielä nämä onnistumiset ovat pieniä, mutta antavat silti toivoa jatkoa kohden. Ja onhan meillä tässä aikaa, tähdätään nimittäin vasta tammikuun kisoihin.

Toinen mitä ollaan tässä viime aikoina korjailtu on istunta. Itseasiassa pidettiin minulle pienoinen istuntatunti pari viikkoa sitten, jolloin valmennuksessa keskityttiin vain istuntaani. Tämä auttoi todella paljon ja huomasin, että istuntaan keskittyminen auttoi jopa keskittymään ylipäätänsä. Tästä innostuneena treenailin muillakin tunneilla istuntaa ja kappas viime valkassa lapaluut olivat jo paljon paremmin alhaalla. Pitää nyt jatkaa tähän keskittymistä.

Ehdin myös viime viikolla vierailla Riston luona. Oli pakko kanki kerrasta innostuneena koittaa joko se toimisi myös satulalla. Ja toimihan se! Kenttä ei ollut kovin hyvässä kunnossa, joten sai vähän varovaisemmin mennä. Risto tuntui todella hyvälle ja koitin taas panostaa istuntaan.

Ja eilen tunnille sain Esan, joka on vihdoin palaillut lomilta. Aina sitä unohtaa kuinka kiva se onkaan ratsastaa ja kuinka sen selässä on niin mukava olo. Esa oli oikein herkkänä ja koitti vähän laukassa jopa tehdä omia liikkeitä. Tyytyväinen olen tuntiin ja Esaan.