Image Map

28. syyskuuta 2013

Koeviikon alku on pitänyt minut kiireisenä, mutta saatte nyt postausta tunneista.
Sunnuntaina menin tietty Attilalla, meijän valmentaja oli poissa ja tuntia piti maanantain ope. Aloitettiin käynnissä asettamalla puoli pitkääsivua ja tekemässä sen loppuun voltti. Attila oli oikeastaan aika hyvä. Ensimmöinen suunta oli se vaikeampi, mutta siihenkin saatiin asetusta ja taivutusta ihan hyvin. Opekin kehui meidän menoa. Mentiin siis molempiin suuntiin tehtävää, ennen kuin alettiin tehdä samaa ravissa. Ravissakin meni tosi kivasti. Sitten annettiinkin jo vapaat ohjat.



Otettiin omasta pyynnöstä jalutsimet ylös. Itse saan paljon paremmin pohkeet Attilan kylkiin, kun jalustimia ei ole. Alettiin harjoitella laukannostoja. Nosto tehtiin aina C:stä niinkuin c-merkin radassakin, sitten toiseen päätyyn tehtiin pääty-ympyrä. Ennen nostoa tehtiin voltti. Attila reagoi aika hitaasti pohkeisiin, joten annoin parissa nostossa vähän raippaa. Silloin Attila taas teki liian etupainoisia nostoja. Saatiin loppuun kuitenkin hyviäkin nostoja ilman raippaa. Tehtiin nosto myös parikertaa niin, että jatkettiin pääty-ympyrälle suoraan, niinkuin radssakin. Attila meni kivasti, vaikka välillä ympyrä vähän valui isoksi.


Toiseen suuntaan ehdittiin tehdä vain pari nostoa ilman mitään ympyröitä. tehtiin mukaan myös ennen laukannostoa oleva käyntiinsiirtyminen. Attila teki molemmat siirtymiset tosi hyvin. Välissä ravikin oli kivan tahdikasta.


Lopussa sitten mentiin vapaasti kevyttä ravia ja sain Attilan taipumaan tosi hyvin vaikeampaankin suuntaan. Sitten lopetettiin.



Attila oli tosi hyvä ja opekin oikeastaan vaan kehui koko tunnin. Jäi hyvät fiilikset!
Maanantaina oltiinkin maastossa koko tunti. Minulle oli laitettu listaan Lilly, mutta vaihdettiin Fian kanssa ja pääsin ihanan Fellinin kyytiin. Mentiin melkein koko lenkki käyntiä ja oli vähän ehkä tylsää. Otettiin kuitenkin pari ravipätkää ja hypättiin maastoeste.
Lopuksi tultiin kentällle laukkaamaan. Annoin Fellinin mennä aika vapaasti ja mentiinkin open käskystä kevyessä istunnassa.
Fellini oli niin ihana ja se on niin suloinen nallekarhu.










21. syyskuuta 2013

takapakkia

Argh...Heti kun oon maanantain tunnilla koko juttu menee ihan plörinäksi ja palaan vanhoihin huonoihin tapoihin. Kun ratsuja on kaksi kertaa enemmän eli 8, ei open aika riitä neuvomaan kaikkia paljon. Yksin ratsastellessani alkaa yhtäkkiä asento mennä vanhaan huonoon ja tärkeintä on taas hevosen muoto. Tehtäviä ei tehdä tarkasti ja kaikki istunnalla ratsastus katoaa. Huoh, ilman valkkua en osaa stempata itseäni ratsastamaan hyvin ja tarkasti. Ens kerralla oikeasti ratsastan kunnolla, enkä palaa vanhoihin tapoihin!

Maanantaina minulla oli Eetu, pettymys, olisin niin halunnut Fellinin.
Tunnin teemana oli väistäminen ympyrällä. Harjoiteltiin sitä ensin käynnissä keksiympyrällä. Eetu väisti ihan kivasti, mutta oli tosi hidas. Ravailtiin vähän vapaasti. Eetu meni ihan kivasti eteenpäin.
Sitten aloitettiinkin kunnon tehtävä, eli pääty-ympyrällä  väistöä, josta sitten laukannosto. Väistöissä ympyrä pieneni ja Eetu oli hidas. Laukkakin nousi tosi huonosti. Itse laukka kuitenkin oli kivan reipasta. Saatiin mennä hetki itsenäisesti laukkaa koko maneesissa. Itse jäin pääty-ympyrälle työstämään. Eetu myötäsi välillä ihan kivasti, mutta epätasaisesti, kun käytin kunnolla ulkoapuja. Tehtiin sama toiseen suuntaan ja oikeastaan meni ihan samalla tavalla.
Lopuksi sitten vain tehtiin loppuraveja. Yritin työstää vähän Eetua ja lopussa se vähän myötäsi open neuvojen avulla. Piti vain muistaa laittaa pohkeet kunnolla kiinni. Sitten lopeteltiinkin jo.
Eetu oli vähän kivempi kuin kuvittelin, mutten haluaisi jatkaa sillä.
Tuli vähän lyhyt teksti, mutta ehkä se ei haittaa. Ei tarvitse valittaa kuvien asennoista yms, käyn tunneilla ja mulla on jo ope. Ja nyt asento on itsestänikin kamala ja aijon kyllä taas ensi kerralla kiinnittää siihen huomiota. Eli ei valituksia kiitos!







15. syyskuuta 2013

Super!

Tänään oli ihan super tunti! Attila alkoi oikeesti toimia jo aika hyvin.
Aloitettiin tunti loivilla kiemuraurilla käynnissä. Tärkeää oli ratsastaa hyvä tie pohkeilla. Kun alon oikeasti ratsastaa pohkeilla enkä ohjilla, huomasin lopussa kuinka hyvin Attila oli pohkeiden välissä. Reititkin onnistuivat hyvin, kunhan kunnolla ratsastin. Jatkettiin ravissa samaa. Attila meni siinäkin hyvin. Attila alkoi myös vähän pyöristyä ja keventyä, jees.
Siirryttiin keskiympyrälle ja otettiin laukkaa. Attila puski sisään ihan älyttömästi. Siinä sitten ite kierryin ihan ulos ja kaikki meni ihän plörinäksi. Heti kun ope käski asettaa Attilaa sisäänpäin ja kääntyä itsekkin menosuuntaan Attila siityikin yhtäkkiä uralle ja loppulaukka meni tosi hyvin. Että voikin olla tyhmä. Sitten otettiin välikäynnit ja nostettiin jalustimet ylös.
Jatkettiin ravissa loivia kiemurauria. Attila meni taas tosi kivasti ja pysyi edestä kevyenä. Vähän tiet oli huonommat tähän suuntaan, kun Attila ei meinannut asettua, sillä oikea on sille vaikeampi. Ilman jalutsimia sain vielä paremmin pohkeet pidettyä kiinni. Mentiin hetki uraa pitkin ja haettiin sitä hyvää fiilistä. Attila oli kyllä hieno! Tehtiin myös kokorataleikkaa lisäyksellä ja voi että Attila lisäs. En ole koskaan mennyt niin hienoa lisättyä ravia.
Siirryttiin vielä hetkeksi keskiympyrälle ja otettiin laukkaa. Attila ei oikeastaan mennyt ympyrän uralla ollenkaan. Tähän oikeaan suuntaan asetus on aiika vaikea saada läpi. Yritin vain asettaa. Opekin sanoi, etää ihan hyvä jos se menee sen hetkenkin siinä uralla. Sitten mentiin vielä ravia hetken ympyrällä. Asettelin siinä vähän.
Loppuravit mentiin itsenäisesti. Tein vähän ympyröitä ja Attila oli oikein kiva.
Koko tunti meni ihan sairaan hyvin, selvästi parhaiten tähän mennessä. Attila ekan kerran vähän haki pyörämpää kaulaa, vaikak ei se pyöreellä kaulalla voi mennä, mutta sille se vähän tuntui. Sain istunnan hyvin ja oikeasti ratsastin ihan kunnolla, istuntanikin oli taas parempi. Ja tietty kun Attila menee sika hyvin, niin kukaan ei ehdi kuvata.. Mutta toivottavasti ensi kerralla menee yhtä hyvin ja silloin on varmasti kuvaaja.

loppuraviesta oli ihan pari kuvaa

13. syyskuuta 2013

Huippufiilikset

Taas olisi aika kertoa viikon tunneista, jotka menivät tosi hyvin.
Sunnuntaina valkassa menin tietysti Attilalla. Tunnin teemana oli käsien vakaus ja voltit.
Aloitettiin tunti pitämällä raippaa käsien välissä, jotta käsi olisi tasainen. Ratsastettiin vähän uran sisäpuolella ja yritettiin pitää hevoset suorina. Käsien pitäminen onnistui hyvin, mutta suoraan meneminen oli hankalaa, Attila valui helposti uralle päin ja korjauksista tuli liian isoja. Mentiin samaa hetki ravissa. Ohjat valuivat heposti liian pitkiksi, kun raippa oli käsissä.



Sitten saatiinkin ottaa ohjat kunnolla käteen ja ottaa raipat pois. Siirryttiin pääty-ympyröille. Ratsastin asetusta ja pohjetta läpi, Attila kulkikin aika kivasti. Sitten nostettiin laukka. Laukkakin meni hyvin, en siitä kauheasti muista. Sitten annettiinkin jo vapaat ohjat.



Vapaien ohjien jälkeen harjoiteltiin voltteja. Tärkeintä oli tehdä hyvä tie. Attila valui helposti liian isolle ympyrälle, kun en katsonut eteenpäin. Muuten voltit menivät aika hyvin, välillä en valmistellut tarpeeksi, jolloin alku oli huono. Hankalinta oli ravissa muistaa kunnolla istua satulaan. Jään helposti jalustimille tai ohjiin kiinni. Yritinkin koko ajan hokea vain istu. Tehtiin voltteja molempiin suuntiin.
Lopuksi laukattiin vielä toiseen suuntaan. Itsestäni tuntui koko ajan, että Attila oli vähän hidas, ope kuitenkin kehui meidän menoa.

lopputunnista ei ollut kuvia
Tunti meni tosi hyvin. Attila ei einää vienyt minua ja onnistuin istumaankin jo paremmin. Joka kerta menee paljon paremmin!

Maanantaina odotin Belliksen nimeä listassa, mutta siinä lukikin Fellini. Olin aika innoissani, sillä en ole ennen Fellinillä mennyt ja se vaikuttaa tosi kivalle. Vähän olin kyllä kuullut että se ei oikein pysy pohkeiden välissä ja se näyttää vähän hermostuneelle(viskoo päätä ja on jännittynyt)
Jo alkukäynneissä olin ihan innoissa, sillä oli mahtavaa päästä taas puoliverisen selkään, ne on jotenki eniten mun tyyppiä. Kaikkein parasta oli että meillä oli mun sunnuntain ope.
Aloitettiin ihan vapaalla lämpällä. Yritin saada tuntumaa Felliniin. Se kulki aika jännittyyneenä ja oli vähän vino. Kojailin sitä sitten suoremmaksi ja ope tuli näyttämään, että sitä voi ottaa vähän kovemmalta puolelta. Ei se nyt mitenkään hienosti mennyt, mutta tuntui iha ok:lle. Ravissa Fellini oli kanssa vähän jännittynyt.


alussa meno oli tällasta
Sitten siirryttiinkin ympyröille ja otettiin laukkaa. Fellini oli alusta asti ihan super. Se oli edestä kevyt ja liikkui pohkeesta reippaasti eteen. Myös asetus saatiin kivasti kun pääatin vähä ulkoolta. Olin ihan fiiliksissä laukan jälkeen. Sen jälkeen käyntikin oli parempaa. Sitten annettiinkin vapaat ohjat.


Vapaiden ohjien jälkeen jatkettiin väistö harjoituksia uraa pitkin. Toinen puoli mentiin käynnissä toinen ravissa. Käynnit menivät ihan kivasti, mutta ravissa Fellini jäi vinoksi, siirtyi käyntiin tai oli jännittynyt. Raippaa piti käyttää paljon apuna, sekä käyttää sisäpohjetta. Myös ohjilla välillä myötääminen auttoi. Tehtiin molempiin suuntiin. Toiseen suuntaan tehtiinkin molemmat väistöt ravissa. Fellini oli tosi jännittynyt, myös väleissä. Edestä se tuntui kuitenkin ihan hyvälle välillä.
Lopuksi ravattiin ympyröillä kevyttä ravia. Fellini oli ihan täydellinen. Se oli rento ja ravasi hyvin eteen, ollen kivassa muodossa. Niinkuin opekin sanoin, kunnon työvoitto.


lopussa sitten tällasta!



komea poika♥
Tunnista jäi sika hyvä fiilis ja haluan ehdottomasti jatkaa Fellinillä. Se on niin söpökin.

11. syyskuuta 2013

Meidän tarina

Se valtava ruskea.
Se oli ensimmäinen ajatukseni Walterista, kun en vielä sitä tuntenut. Ensimmäiset muistoni siitä ovat vanhalta tallilta, kun se kävi meidän tunnilla aikuisten kanssa. En silloin osannut aavistaakkaan kuinka tärkeä siitä tulevaisuudessa tulisi minulle. Ja nyt saan itkeä sitä että olen menettänyt sen. Nyt kerron kuinka kaikki sai alkunsa ja kuinka kaikki kuitenkin loppui, liian aikaisin.
Olin siis aina kiinnittänyt huomiota Walteriin. Mutta ensmmäisen kerran sitä kunnolla ajattelin, kun sain Mildoran toiseksi hoitsuksi ja Aliisa sai Walterin. tiesin heti etten haluaisi Mildoraa, vaan ison hienon Waltsun. Onnekseno Aliisalle kävi vaihto ja niin Walterista tuli minun hoitsuni ja siitä kaikki alkoi.
Ensimmäinen vuosi meni tutustuessa toisiimme. Alussa kuitenkin huomasin jo, että Walter tykkäsi hoitamisesta ja oli erilainen, kuin silloinen toinen hoitsuni Yaffa. Ehdin hetken hoitaa kahta hoitsua, kunnes piti valita vain yksi hoitsu. Sanoin kaikille, että valinta olisi vaikea ja otin Walterin vain koska se on isompi, mutta todellisuudessa Walter oli jo vienyt sydämeni ja halusin jatkaa sen kanssa.

2011
Luottamus kasvoi, enkä enää hoitanut Walteria kiinni. Aloin myös oppia tuntemaan sen paremmin ja huomata kuinka mahtava persoona se oli. Walter oli paljon persoonallisempi kuin kukaan ennen tapaamani hevonen. Se keksi kaikkia temppuja ja puuhaili aina kaikenlaista. Se osasi avata solmut ja päästää itsensä vapaaksi. Se myös söi ja otti kaikenlaista tavaraa suuhunsa. Kerran se otti harjakorista pehmeän harjan ja nosti sen käytävälle ja alkoi siinä leikkiä sillä. Toisen kerran se otti takkini maasta ja heilutteli sitä ilmassa.

2012
Yksi elämäni parhaista päivistä oli, kun sain mennä Walterilla ensimmäisen kerra elämässäni. Olin niin pitkään halunnut mennä sillä ja sitten yhtäkkiä istuinkin sen selässä. Siitä alkoi ratsastukseni parhaat ajat. Sain mennä melkein joka tunti Walterilla ja se oli joka kerta hieno. Se oli eka hevonen jolla jopa osasin ihan hyvin mennä. En muista yhtään tuntia, jolloin Walter olisi ollut kamala.

eka kerta ja yks parhaista tunneista
Ekat yhteiset kisat startattiin 30 marraskuuta junnumestaruuksissa. Eihän ne oikein kovin hyvin mennyt, mutta silti olin iloinen kisojen jälkeen, olinhan mennyt ne Walterilla. En ollut koskaan ajatellut että joskus kisaisin Walterilla ja yhtäkkiä menimmekin yhdessä kolmet kisat. Vaikka koskaan ei oltu voittajia tai edest kovin hyviä, silti olin aina ylpeä Walterista. Varsinkin viimeisissä kisoissa olimme kolmansia, olin haljeta ylpeydesä! Ne jäivätkin viimeisiksi kisoiksemme, vaikka tarkoitus ei niin ollut.


Ongelmat alkoivat oikeastaan maaliskuussa 2013, silloin Walter jäi ensimmäisn kerran lomalle kipeiden jalkojen takia. Se kuitenkin palasi takaisin terveenä ja pääsin viimeiset tunnit treenaamaan sen kanssa. Mentiin ilman satulaa. Olin oikeastaan koko tallin ensimmäinen ja melkein ainoa, joka sillä meni ilman satulaa. Jouluna menin siis ekaa kertaa ja kesää ennen pari kertaa. Lomalta tulon jälkeen Walter oli tosi hyvänä.
Kesällä sain B-merkki kurssille Waltsun ja niin aloimme treenata ekaa B-merkkiäni varten. Walter ei ollut kuitenkaan oma itsensä ja jalat tuntuivat vähän huonoilta. Ja niinhän siinä kävi, että Walter jäi lomalle ja yhteinen B jäi vaan haaveeksi. Silloin olin jo vähän huolestunut, Walter jäi lomalle ja palasi sieltä kuitenkin ihan hyvässä kunnossa.

2013
Ekan kerran hulestuin todella, kun sain Perrassa kuulla kaverilta, että Walter oli melkein kaatunut tunnilla. Niin kävi parillakin tunnilla ja lopulta se jäi lomalle. Silloin aloin jo aavistaa. Tallin omistajakin varoitteli, että jos vanhat jännevammat olisivat uusiutuneet, ei mitään olisi tehtävissä. Hoidin Walterin aina kun olin tallilla, se oli todella hyvän tuulinen ja ironista kyllä näytti terveemmälle kuin koskaan. Aina vähän laiha Waltsu pöristyi.
Maanantai 26.8, elämäni kamalin päivä.  Tulin tallille normaalia aikasemmin auttamaan. Oli juuri ehtiny vaihtaa vaatteet ja tulin ulos laittamaan viestiä kaverille. Tallin omistaja tuli siihe ja pyysi minua luokseen. En edes muista mitä hän sanoi, mutta arvasin heti mitä hän oli tullut kertomaan. Walterin takajalassa oli ollut jännevamma, jota ei voinut parantaa. Purskahdin itkuun niin kuin varmasti kaikki olisivat. En vain käsittänyt että yksi elämäni tärkeimmistä asioista oli poissa. Olisin vain halunnut rynnätä Walterin karsinaan halaamaan sitä, mutta Walter oli jäänyt klinikalle. Siinä seisoin pihalla tyhmänä, Walterin kylki tuntui ainoalta oikealta paikalta. Sinä päivänä kaikki tallissa muistutti Walterista. Vieläkin kun kävelen tarhojen ohi ajattelen Walteria. Se seisoi niissä tarhoissa suurimman osan viimeisistä viikoistaan.
Nyt voin vain miettiä kaikkea mitä yhdessä koimme. Walter oli kaikista hienoin hevonen jonka olen koskaan tavannut, enkä varmaan koskaan tapaa toista samanlaista. Walter oli persoona isolla P:llä. Se oli pohjimmiltaan niin kiltti ja ystävällinen hevonen, jolla oli kuitenkin pientä pilkettä silmäkulmassa. Opin luottamaan Walteriin täysin. Pystyin istumaan sen vieressä kun se nukkui. Walter myös aina antoi minulle nuolaisupusuja naamaan.
Niin paljon ehdittiin yhdessä kokea, mutta kokematta jäi myös aivan liikaa. Olisin halunnut starata vielä yhdessä B-merkin ja olisi ollut ihanaa jatkaa Walterilla ja oppia oikeasti ratsastamaan sillä. Mietin vain millaista meidän yhteistyöstä olisi tullut, jos oltaisiin saatu jatkaa yhdessä monta vuotta, niin kuin aina ajattelin. Yksi päivä sanoin kavereille "Walter ei muuten ole vielä pukittanut mulla kertaakaan kunnolla" ja sitten tajua ettei se tule koskaan pukittamaankaan. Asiaa en siis vieläkään tajua ja ehkä hyvä niin.
Meidän viimeiset kisat onnistuivat, samoin viimeinen tunti meni täydellisesti, onneksi.
Nyt kun iso ruskea on poissa, on sydämessäni varmaan yhtä iso aukko. Eikä sitä millään saa pois.

Kun nyt olet poissa, ei mulle muuta kuin muistot jää. Vaikka et maan päällä elä, elät silti aina sydämessäni. Rest in peace my dearling.



3. syyskuuta 2013

Ratsastuksista ja PERRAVIDEO!

Kaikki sai jonkun ihme kohtauksen viime postauksesta. Olen pahoillani jos nyt liiottelin ja tiedän kyllä että kritiikki ja negatiiviset kommentit kuuluvat bloggaamiseen, mielestäni niiden ei kuitenkaan tarvitsisi kuulua. Olen myös huono ottamaan kritiikkiä vastaan. Onko nyt hyvä?

Sunnuntaina oli taas valmennus ja hevosena Attila. Alkutunnista ratsastettiin uran sisäpuolella käynnissä ja tarkoituksena oli tietysti saada hevonen pysymään suorana. Attila meni ihan kivasti siihen asti kun sitä piti korjata vähän suoremmaksi. Aina kun korjasin sitä suoraksi tuli hevosesta vino ja reitistä mutkainen, olisi pitänyt antaa pienempiä apuja.


Ravissa ratsastettiinkin pääty-ympyröillä. Attila vähän liiraili ulospäin, eikä oikein asettunut. Kun kuitenkin ratsasti asetusta kunnolla saatiin kivoja pätkiä. Laukkaa otettiin myös ympyrällä.


Aitten kai otettiinkin jo välikäynnit. Välikäyntien ajaksi ope otti Attilan ja vähän havainnollisti ulkoapujen käyttöä ja istuntaa. Esitys valaisi tosi hyvin.
Kun taas itse pääsin selkään ja alettiin ravaamaan menikin Attila jo paljon paremmin. Syy oli varmasti opettajan läpi ratsastus, mutta myös itse aloin ratsastaa enemmän ja yritin jännittää vatsalihaksia. Attila kevenikin vähän edestä ja saatiin pari tosi hyvää pätkää tahdikasta ravia. Tehtiin samaa mitä käynnissä, eli ratsastettiin hevosia suoriksi uran sisäpuolella. Attila vähän kiemurteli, mutta meni myös joitain pätkiä suoraankin. Välillä se yritti vähän lähteä viemään, mutta yritin silloin itse istua tiiviimmin ja käytää vatsalihaksia ja olla vetämättä ohjista. Välillä kyllä piti ohjistakin ottaa. Tehtiin myös parit kokorataleikkaat, jotka meni muuten hyvin, mutta Attila aina vähän kiihdytti.

ei liity ylläolevaan tekstiin mitenkään
Siirryttiin sitten taas pääty-ympyröille ja otettiin toiseen suuntaan laukat. Yritin saada Attilan laukkaamaan kunnolla takajaloilla. Se pukittikin pari kertaa protestiksi raippaan. Vähän oli ongelmia saada Attila kulkemaan tasaisesti ympyrällä, kun välillä se yritti oikaista ja välillä taas valui ulos. Laukattiin tosi pitkä pätkä ja saikin ihan rauhassa työstää.



Lopuksi ravailtiin uralla kevyttä ravia. Ennen käyntiin siirtymistä jäin vielä open kehotuksesta voltille, että saisin Attilan täysin hallintaan. Sitten käyntiä ja pitkät ohjat.


Tunti oli jälleen kerran valaiseva. Olen oikeasti oppinut tässä valkassa enemmän kuin moneen vuoteen. Nyt alan treenaamaan vatsalihaksia että saan niillä ratsastettua. Yritän myös kunnolla parantaa istuntaa sillä tunnilla tajusin kuinka tärkeä hyvä istunta on.

Maanantaina menin Belliksellä. Aloitettiin tunti ihan vapaalla käyntilämpällä. Yritin vähän volteilla taivutella Bellistä. Samaa jatkoin kun ravissa lämppäiltiin pääty-ympyröillä. Bellis ei meinannut oikeen liikkua eteen ravissa eikä käynnissä. Sitten kun se liikkui eteen oli askel tikittävää ja hevonen jännittynyt. Sitten otettiinkin jo laukkaa. Laukassa oli taas samat ongelmat, hevonen ei asetu, hevonen ei liiku tai hevonen tikittää.




Sitten siirryttiin taas raviin ja työstettiin ehtki. ope neuvoi että ottaisin pieniä pidätteitä oikeasta ohjasta ja varoisin etten jäisi vetämään. Vaihdettiin myös ympyröitä ja suuntaa. Jatkoin Belliksen työstämistä samalla tavalla ja Bellis alkoi mennä paljon paremmin ja vähän asettua. Sitten pitikin nostaa jo laukka. Laukka meni paremmin kuin toiseen suuntaan, Bellis liikkui, muttei asettunut. Opettaja sanoi kuitenkin että se meni ihan kivasti. Sitten annettiin vapaat ohjat.


Vapaiden ohjien jälkeen alettiin tehdä molemmilla pitkillä sivuilla joko uralle väistöä tai uralta väistöä ravissa. Bellis jäi aina tosi hitaaksi väistäessään. Myöskään välissä tehtävät voltit eivät oikeen onnistunut. Saatiin me kuitenkin pari hyvää väistöpätkää, vaikkei tahti parasta mahdollista ollutkaan. Tehtiin sen jälkeen vielä väistöjä uraa pitkin ravissa. Bellis siirtyi käyntiin melkein joka väistössä. Saatiin me näissäkin kuitenkin pari parempaa pätkää.


Lopuksi ravailtiin taas vapaasti kevyttä ravia. Itse jäin pääty-ympyrälle ja vähän työstin ponia. Bellis taas rentoutui hieman ja asettui, muttei kuitenkaan pehmennyt kädelle. Myöskään käynnissä en saanut sitä kunnolla myötäämään. Sitten tuntu loppuikin.



Tunti ei mennyt mitenkään kovin hyvin ja Bellis oli aika hidas koko ajan. Kuitenkin ope antoi ihan hyvän neuvon miten saan Belliksen vähän myötäämään ja toivon, että seuraavalla kerralla tulisi parempiakin pätkiä.

Tekti ei nyt ole kovin hyvää, kun kirjoittamisintoa ei oikein ollut.

Sitten vielä videoita. Eli saatiin viimein tehtyä Aliisan kanssa perrasta leiri video ja tässä se nyt on! Alla vielä Aussin tekemä tosi kiva video. Laittakaa kommaa.