Ei mikään paras aloitus

Lauantaina olikin kauden ensimmäinen valmennus. Mennään vielä kaksi viikkoa näillä hevosilla, sillä menemme näillä seuraavat koulukisat jotka ovatkin jo 22. päivä. Itse menen Esalla siis Aikuisohjelman.
Valmennus aloitettiin käynnissä tekemällä voltteja. Esa oli aluksi aika jännittynyt, mutta jokaisella voltilla se alkoi pikkuhiljaa rentoutua enemmän ja laskea päätä alemmas.
Ravissa olikin aika paljon ongelmia. Ollaan koko treeniviikko ratsastettu koko kentällä ja nyt meillä olikin vain puolikas. Jakauduttiin vielä kahdelle 20 metrin ympyrälle, joten tilaa oli paljon vähemmä mihin lähiaikoina olen tottunut. En saanut Esaa käännettyä kunnolla ympyrällä ja jostain syystä tänään meillä oli hirveästi ongelmia asetuksen kanssa. Esa jäi helposti ihan asettumattomaksi ja vielä kuolaimen eteen jännittyneenä. Sentään ravin energia oli hyvää.
Laukassa meillä oli myös ongelmia kääntymisen kanssa. Oikeassa laukassa meni vielä ihan siedettävästi, vaikka Esa jäikin vähän jännittyneeksi. Vasempaan meno oli selvästi huonompaa, en saanut asetusta yhtään läpi ja Esakin oli ihan jännittynyt.
Mentiin pieni pätkä harjoitusraviakin, joka onneksi tuntui paremmalle ja itselläni ei ollut paljoakaan vaikeuksia istua.

Seuraavaksi tultiin aina käynnissä radan poikki ja tehtiin pysähdys ja peruutus. Käynti oli aika hyvää, vaikka välillä aloin ratsastamaan sitä liikaakin eteen. Pysähdyksissä ja peruutuksissa taas ei ollut mitään hyvää. Pysähdykset jäivät aina ihan vinoon. Peruutukset taas olivat niin hirveää säätämistä, että. Esa vain veti pään alas ja harppoi ihan minne sattui.

Jatkettiin vielä siirtymisteemalla tehden uralla yhdessä ravista aina pysähdyksiä. Ravin piti olla mahdollisimman koottua. Jäin tämän takia ihan liikaa pitämään Esaa kädellä, vaikka olisi vain pitänyt ottaa pidäte ja päästää. Välillä olikin parempia pätkiä kun oikeasti tajusin päästää. Muuten ravissa istuminen tuntuikin taas helpolle. Pysähdykset olivat muuten ihan hyviä, mutta jotkut tulivat käynnin kautta. Esa pysyi kuitenkin rennompana ja paremmalla tuntumalla, kuin vähän aikaa sitten.

Loppuraveissa Esa venyttelikin jo aika hyvin eteen-alas, mikä oli sille aika vaikeaa kun sillä ekoja kertoja menin.

Niinkuin viime postauksessakin mainitsin, en ollut tähän tuntiin yhtään tyytyväinen. Hevonene ei ollut yhtään niin rento ja hyvän tuntuinen kuin yleensä. Oma istunta oli ihan siedettävä, mutta nyt on saatava nuo varpaat eteenpäin, kädet kannetummaksi ja katse ylös.