Video

Pitkästä aikaa saatte nähdä videota meidän menosta. Viime kerran videota löytyy täältä, jos haluatte päästä vähän vertailemaan kehitystä. Pätkät ovat parin viikon takaa tunnilta, jollon menin ekaa kertaa kangilla Leroyllä, postaus löytyy täältä ja tämän päivän tunnilta.
Tänään aluksi L oli tosi hyvä, mistä näkyykin pari pätkää videolla. Välikäyntien jälkeen oli vähän hankaluuksia, mutta kärsivällisellä perusratsastuksella saatiin taas hyviä pätkiä. L kävi kyllä lopussa aika kuumana, mutta jaksoi silti hyvin kuunnella myös apuja.
Olkaa armollisia, me vasta harjotellaan. Lerpasta saa vielä niin paljon enemmän irti, kunhan saan oman istunnan kasaan ja avut kohdilleen. Sitten itse videoon:


Linkki videoon

Lyhyet kuulumiset

Huomatkaa uusi hieno ulkoasu, siitä kiitos Sofialle!
Pää lyö ihan tyhjää. On niin vaikea aloittaa kirjoittamista kun ei tiedä mistä alkaisi. Loppujen lopuksi ei tänä aikana ole tapahtunut oikeastaan mitään. Aliisa aloitti käymään Villen tunneilla ja jo parin kerran jälkeen Leroy näyttää liikkuessaan ihan erille. Itse en kuitenkaan saa siitä vielä tätä parasta irti, mutta mulle riittääkin, että hevonen on tyytyväisen oloinen.

Olen käynyt kerran viikossa valmennuksissa ja Lerppa on ollut aika kiva. Välillä on tietenkin vaikeaa ja ollan kaukana täydellisyydestä, mutta selvästi parempaan päin ollaan menossa. Kaikkien niiden epäonnistumisten jälkeen olen päättänyt hetken vain keskittyä ratsastuksessa siihen, että on kivaa. Tietenkin vaaditaan Lerpalta asioita, eikä se saa kulkea ihan miten sattuu, mutta muistetaan myös nauttia ja kiittää sitä. Tällä astenteella viime valmennus sujui tosi kivasti. Kokeilin ensimmäistä kertaa kankea Lerpan kanssa ja se oli aika kiva sillä. Aliisa siis on mennyt paljonkin kangella, että ei ollut Lerpan eka kerta. Ollaan tehty paljon siirtymisiä, ympyröitä ja vastalaukkaa.

Muuten sitten ollaan maastoiltu paljon ja käyty vähän pellolla. Lerpsa tykkää kun se on saanut maastokavereita täällä uudella tallilla.

Tulipas tylsä ja tynkä postaus. Jos teillä on postausideoita tai vaikka jotain kysymyksiä niin laittakaa tulemaan!

Kuulumisia pitkästä aikaa

Kaiken näköistä on ehtinyt tapahtua viime kuulumispostauksen jälkeen. Instagramia seuraavat tietävätkin vähän enemmän. Vaihdettiin siis kuun vaihteessa tallia Hyvinkäälle ja ainakin tällä hetkellä muutto on tuntunut hyvälle ratkaisulle. Kaivattiin vähän parempia treeni olosuhteita ja niitä täällä onkin. Uudella tallilla ollaan kanssa päästy treenien makuun jotka ovat menneet aika hyvin.
Mulla on ollut nyt kaksi valmennusta ja vihdoin tuntuu sille, että alkaa sujua ja voi olla jo ihan tyytyväinen. Ollaan vieläkin tehty tunneilla aika perusasioita  kuten siirtymisia, voltteja ja avoja.
Perjantaina aloitettiin käynnissä pysähdyksillä ja volteilla. Näillä sainkin Leroyn paremmin pohkeen eteen ja tuntumalle. Ravissa tehtiin loivia kiemurauria, joilla haettiin asetuksia, mutta myös suoruutta. Leroy on tuntunut kivan kevyelle edestä, mutta vinolle. Saatiin tätä kuitenkin hyvin korjattua, kun muistin ratsastaa kaarteet molemmilla pohkeilla ja vasempaan kierrokseen pyytää aina takaosaa vähän sisään. Lerpalla on ollut kyllä tosi paljon energiaa ja sai olla tarkkana, että se kuunteli hyvin pidätteet eikä juossut alta.

Laukassa verryteltiin vähän parin puomin kanssa. Lerpsa ei ole pitkään aikaan päässyt hyppäämään, joten se otti aika paljon kierrosta puomeista. Mulla taas oli vaikeuksia löytää hyvä reitti puomeille. Tämän jälkeen Lerpsa kävi aika vahvaksi. Ravi oli kuitenkin tosi hyvää tämän jälkeen.
Harjoitusravissa tehtiin uran sisäpuolella siirtymisiä keskiravin ja normaalin ravin välillä. Mentiin vaan lyhyitä pätkiä molempia, joten siirtymisten kanssa sai olla aika nopea. Tämä oli aika vaikeaa, kun Lerppa oli niin vahvana. Tärkeää oli muistaa ratsastaa istunnalla, eikä kädellä, sekä pitää ajlat kiinno hidastaessa. Saatiin kuitenkin lopuksi pari tosi hyvää siirtymistä ja muuten ravi oli tosi hyvää.

Tehtiin vielä laukssa avoja ja voltteja. Näissä oli vähän ongelmia, kun tuntui ettei Lerppa kuuntele mitään pidätteitä. Lisäksi menen itse avoissa tosi vinoon. Lopuksi tehtiin vielä parit ravi-käynti siirtymiset, että saisin pidätteet kunnolla läpi. Lerppa alkoikin kuunnella tosi hyvin ja päästiin menemään kivaa ravia.

Lauantaina yksi tuttu tuli klippamaan Lerpan. Lerppa ei taaskaan innostunut tästä,mutta lopulta saatiin kuitenkin ihanan siisti hevonen.

Sunnuntaina olikin vuorossa estepäivä. Lerppa kävi tosi kuumana jo alkuverkoista lähtien. Verryttelyn jälkeen otettiin hyppyjä pienelle ristikolle. Lerpsalla oli paljon vauhtia ja sainkin tehdä paljon pidätteitä. Otettiin myös pari hyppyä pienelle sarjalle, jonne oli kyllä vaikea saada hyvä askelmäärä väliin. Hypättiin myös pari kertaa ihan pientä olisko ollut kolmen askeleen linjaa. Välissä sai taas olla tarkkana, ettei Lerppa vain kaahannut menemään.

Lopuksi hyppäsin vielä yksittäistä okseria pari kertaa, jota nostettiinkin vähän enemmän. Saatiin aika hyvin paikat osumaan ja kivoja hyppyjä. Lerppa oli kyllä ihan villi, kun yleensä sitä pitää ratsastaa aika paljonkin jalalla esteelle mutta nyt se ampaisi pienestäkin pohkeesta menemään. Mutta hauskaa meillä oli ja Lerpsa esitti vielä hienoa raviakin lopuksi.

Kronprinz

Prinssistä en ole ennen täällä blogissa maininnut, paitsi viime kännykäntyhjennyksessä oli pari kuvaa. Nyt kuitenkin ajattelin kertoa teille meidän tarinan, kun muutakan postattavaa ei ole. Vaikka ehdinkin olla tämän hveosen kanssa tekemisissä vain noin vuoden, tuli siitä minulle todella tärkeä.

Prinssin olen tiennyt ihan Primuksen vanhalta tallilta asti. Mieleen jäi sen pääkallon näköinen merkki otsassa. Hevonen oli kuitenkin yksityinen enkä siis ollu sen kanssa missään tekemisissä. Uudellakin tallilla Prinssi majaili hetken, mutta vaihtoi sitten tallia. Ensimmäisen kerran tutustuin Prinssiin vasta reilu vuosi sitten, kun se oli palannut takaisin Primukseen. Silloinen Prinssin liikuttaja, omistajan lisäksi, ehdotti että hevosta voisi alkaa taluttamaan aina kun jaksaa. Siitä alkoi Prinssin ja minun taival.

Prinssi on siis tänä vuonna 17 vuotta täyttänyt trakehner ruuna. Se on todella osaava ja kisannut nuorempana interiä ja vielä viime vuonna se starttasi PSG:tä.
Aloin siis talutella Prinssiä oikeastaan joka päivä noin puoli tuntia. Vaikka olikin talvi ja sää saattoi olla mitä vaan lumesta, sateesta ja tuulesta, nautin meidän yhteisistä kävelyhetkistä. Taluttaminen oli siis vapaaehtoista, mutta tein sitä mielelläni. Pikkuhiljaa aloin myös auttaa Prinssin hoidossa, laitoin sitä kuntoon ja harjailin vapaapäivinä, sekä pesin jalkoja.
Prinssillä on ehkä mahtavin luonne ikinä. Se rakastaa hoitamista. Yleensä sen hoitamiseen multa kului yli puolituntia, sillä jo kumisuolla rapsutteluun meni melkein vartti. Prinssi näyttää aina hyvin selvästi, mistä kutisee ja rapsuttaa aina kohteliaasti takaisin. Välillä pidettiin myös taukoja, jolloin Prinssi lepuutti turpaa olkapäällä ja hönkii korvaan lämmintä ilmaa.

Reilu kuukauden Prinssiä hoidettua pääsin ensimmäisen kerran kipuamaan selkään. Voi sitä innostuksen määrää, kun eräs talvinen torstai sain pitkän koulupäivän päätteksi viestin, että haluaisinko kävellä Prinssin selästä. Kuulostaa ehkä naurettavalle, mutta silloin se oli harvinaista minulle päästä muiden kuin tuntsareiden kyytiin. Äkkiä tallille ja poni kuntoon. Oli ihanaa köpötellä yhdessä ympäri laidunlenkkiä ja nauttia pakkassäästä. Prinssin kanssa selästä kävely on omalla tavalla mukavampaa, sillä ruuna on välillä todella hidas talutettava, joten molemmat pääsevät helpommalla kun ratsastaja on kyydissä. Välillä oli myös tietenkin niitä päiviä, kun Prinssillä olisi ollut jakaa vauhtia muille vaikka kuinka paljon.

Vielä hienompaa oli päästä ratsastamaan tällä konkarilla. Useasti olin ihaillut sitä sen liikuttajan alla, joten oli todella jännittävä päästä itse kokeilemaan. Prinssi ei todellakaan ole helppo ratsastettava, mutta todella hieno silloin kun se menee. Pääsin ensin kokeilemaan valvotusti ja myöhemmin tuuraamaan, jos omistaja ja liikuttaja eivät päässeet. Ratsastaminen oli mahtavaa, mutta nautin silti edelleen yhteisistä kävelylenkeistä ja hoitohetkistä, sekä katsoa sitä, kun se meni liikuttajan kanssa.

Keväällä Prinssi kuitenkin muutti toiselle tallille ja pääsin sitä hoitamaan harvemmin. Kävin yleensä vapaapäivinä hoitamassa ja taluttelemassa. Kerran käytiin myös kisahoitajina Ypäjällä. Onneksi kesällä sain ajokortin ja pääsinkin taas useammin poikaa tapaamaan. Kesällä olikin paras tapa aloittaa aamu yhteisellä aamulenkillä. 

Aloin myös ratsastaa Prinssiä hieman useammin. Helppoa ei ollut ja yleensä mentiinkin enemmän eteen-alas tyyppisesti, jotta saisin Prinssin selän kunnolla käyttöön. Lempparipuuhaa meille kuitenkin oli maastoilla, varsinkin Aino ja Timantin kanssa meillä oli todella hauskoja ja vauhdikkaita maastoretkiä. Kentällä hieman laiskahkosta Prinssistä kuoriutui maastossa villiponi, joka saattoi heittää jopa pientä pukkia. Päädyttiin myös hyppäämään maastoesteitä, vaikka kuulemani mukaan Prinssi ei esteistä ymmärrä yhtään mitään. Siinä vaan ei ollut paljon vaihtoehtoja, kun Timantti meni edellä ja Prissi ei halunnut odottaa. Tämän jälkeen pari kertaa hypättiin Prinssin iloksi, sillä se selvästi tykkäsi hypätä, vaikka ei sitä oikein osaakaan.

Kesän jälkeen tuli Leroy ja Prinssi sai uuden vuokraajan. Minun oli aika luopua tästä ihanasta hevosesta. Käyn kuitenkin sitä aina moikkaamassa, kun samalle tallille satun. Kiitos paljon Prinssin omistajalle ja liikuttajalle mahdollisuudesta tutustua tähän ainutlaatuiseen persoonaan.

Kiinnostaisiko tällaiset postauksesta jostain muusta hevosesta, vai onko kaikki muut tulleet jo blogissa selväksi? Entä mitä mieltä olitte tällaisesta postauksesta muuten?

Lumirallia

Keskiviikkona Lerppa pääsi kentälle vapaaksi. Viimeksi irtojuoksuttaessa poni ei yhtään ymmärtäny mitä pitäisi tehdä, mutta nyt se rallitti innoissaan ympäri kenttää, eikä olisi meinannut lopettaa. Pahoittelen kuvatulvaa, mutta en osaanut karsia pois, kun nämä on niin söpöjä.

Alkaako kuvapostaukset jo kyllästyttää?

Pakkasta ja ahaa-elämyksiä

Kaikissa blogeissa onkin jo ollut puhetta pakkasista ja kuinka se on vaikuttanut ratsastuksiin. Mekin pidettiin viikolla vähän kevyttä hömppäilyä, kuten vapaana maneesissa hyörimistä ja kävelyä. Vaikka pakkaset alkaakin laskea, hankaloittaa liikutusta se, että meillä ei ole tällä hetkellä satulaa. Vanha meni epäsopivaksi ja nyt ollaan rampattu satulacomissa, jotta löytyisi uusi. Toivotaan, että pian tärppäisi. Perjantaina hölkkäiltiinkin ilman satulaa. Lerppa  tuntui itseasiassa tosi kivalle ja käyntikin oli aika hyvää, mikä on meille yleensä vaikeaa. Mentiin vain alle puoli tuntia. Tänään Lerppa oli ohjaajossa, jossa se meni oikein hienosti, vaikka virtaa kyllä riitti. Videota löytyy instagramista nimellä team_makinen.

Mutta jotta ei tule ihan turhaa höpötystä täyteen tää postaus niin palataan viime viikon perjantaihin, jolloin mulla oli tunti. Koin taas pitkästä aikaa kunnon ahaa-elämyksen. Mullahan on ollut viime aikoina paljon ongelmia ratsastuksessa, en vain ole löytänyt sitä "tuntumaa". Enkä nyt tarkoita vaan tuntumaa suuhun, mutta myös sitä fiilistä. Kaikki taidot vaan tuntuvat kadonneen, enkä tiedä mitä teen. Viime kerralla sitten pureuduttiin asiaan kunnolla. 

Mun pitää löytää ratsastukseen nopeutta ja rohkeutta. Olen helposti vähän varovainen ja jään vaan pyytämään enkä saa apua läpi. Esimerkiksi jään vain vetämään sisäohjasta, mutta asetusta ei tule, joten en pääse palkitsemaan hevosta. Parempi olisi selvästi pyytää asia läpi, jotta pääsisi myös kiittämään.

Tätä lähdimme hakemaan kaikissa askellajeissa. Menimme varmaan parikymmentä minuutti ihan vain käyntiä, että saan Leroyn siinä oikeasti läpi. Käyntihän on Leroylle vaikein askellaji. Sillä on aika iso käynti, mutta se jää helposti pohkeen taakse. Tehtiin paljon ympyröitä ja voltteja joilla haettiin juurikin sitä nopeutta. Tämä palkittiin ja lopulta sain varsinkin ravissa ja laukassa tosi hyviä pätkiä. Käykää katsomassa videota instagramista, jos ette ole vielä nähneet.  Ehkä mä vielä joskus opin ratsastamaan.

Postausta kuvittamassa alkuviikolla otettuja kuvia. Näytä tuli nyt aika paljon, kun en osannut karsia. Se ei kuitenkaan varmaan haittaa?