Vanhoja ja uusia tuttavuuksia

Taas nämä kuulumisten kertomiset on jäänyt, mutta nyt vihdoin olisi ehkä aikaa käydä niitä läpi.
Maanantaina 19.1 menin taas Esalla. Nyt sujui jo vähän paremmin, vaikka kuski parhaansa mukaan yritti pilata kaiken.
Tehtiin käynti ja ravi verkka ratsastamalla jokaisen kirjaimen kohdalle vähän kokoamista, melkein pysähdys tai käyntiinsiirtyminen riippuen askellajista. Esahan on aika vaikea näissä tehtävissä, se kyllä tulee hyvin takaisin pienillä avuilla, mutta alkaa helposti proteistoimaan. Kokoaminen ei ole sille kovin helppoa. Näissä tulikin aika laidasta laitaan niitä onnistumisia ja sitten epäonnistumisia.

Laukka nostettiin keskiympyrällä, mutta jatkettii pian uraa pitkin ja annettiin hevosten laukata reilummin itse kevyessä istunnassa. Hirveästi en uskaltanut päästellä, sillä tila oli Esalle aika pieni. Vähän kuitenkin otettiin vauhtia. Jatkettiin vielä hetki keskiympyrällä, jossa sujui ihan kivasti.
Nostettiin seuraavaksi jalustimet ylös ja alettiin tehdä käynnissä takaosan käännöksiä. Nämä eivät olleet mitään helppoja Esan kanssa, sillä niissäkin vaaditaan vähän kokoamista. Saatiin kuitenkin jonkunnäköisiä tehtyä. Hirveästi en enää muista oliko niissä jotain erikoista.

Lopuksi ravattiin vielä hetki harjoitusravia ja sitten kevyttäravia. Esa tuntui aika rennolta ja vihdoin olin saanut sen ottamaan vähän oikeaa ohjaa ja päästämään vasemmasta. Ratsastaja voisi kyllä vähän panostaa istuntaansa.

Seuraavalla viikolla olikin aivan uusi tuttavuus, nuorehko estetamma Carana.
Aloitettiin käynnissä tekemään ihan pieniä väistönpätkiä uralta ja uralle. Carana oli aluksi vähän hankalan tuntuinen, mutta pikkuhiljaa aloin saada apuja läpi. Caranalla on aika pitkä kaula ja se on aika matalanmallinen, joten yritin muistuttaa itseäni olla ottamatta sitä liian lyhyeksi. Väistötkin sujuivat aika helposti.

Aluksi ravi oli vaikeaa, en saanut pidätettä kunnolla läpi, jolloin Carana ei tullut tuntumalle. Ohjeena oli, että minun pitäisi aina ottaa kunnon pidäte läpi ja sitten myödätä kunnolla. Aluksi se ei oiken onnistunut. Otettiin laukkaa uraa pitkin, mikä oli aika haasteellista. Carana veti minua vähän satulasta ja muutenkin enemmän kaahotteli menemään.  Laukan jälkeen kuitenkin ravi alkoi toimimaan ja saatiin aika kivoaj pätkiä, näin ensi kerraksi. Carana toimi kivasti myös harjoitusravissa. Välillä päästin sen kyllä menemään liian pitkänä.

tässä liian pitkänä

Seuraavaksi jäätiin toiseen päätyyn ja tultiin yksitellen toiseen päätyyn pääty-ympyrällä laukassa ja tiettyyn kohtaan piti tehdä käyntisiirtyminen n. 2 raviaskeleen kautta. Laukka oli taas hankalaa ja ekalla kerralla Carana onnistui nykäisemään minut satulasta. Toisella kerralla laukassa oli taas vähän ongelmia ja Carana tiputti kerran raville. Käyntisiirtyminen tuli kuitenkin puhtaasti suoraan käyntiin, mistä saatiin kehuja.

Loppuraveissa Carana oli taas kiva ja rento. Ihan hauska uusi tuttavuus.

Maanantaina kipusinkin sitten tuttuun selkään, jossa en kuitenkaan ole ollut varmaan yli vuoteen. Listaan minulle oli nimittäin merkitty Forella. Kuka muistaa tämän tamman?
Forella ei ollutkaan yhtään helppo tapaus. Alkukäynnteista asti olin ihan pihalla ja meno oli vähän molemin puolin jäykkää. Tehtiin aluksi ihan käynnissä pysähdyksiä, jotka olivatkin hyviä Forellan kanssa sillä se ei oikein kuunnellut minua.
Ravissa verryteltiin kolmikaarisella. Forella oli aika jäykkä ja sen saaminen asettumaan oli todella vaikeaa. Piti vain muistaa pitää ulko-ohja kunnolla tuntumalla. Lisäksi sain tehdä koko ajan melkein käyntiinsiirtymisiä, jotta Forella saisi vähän kuunnella apujani.

tästä lähdettiin

Laukassa tehtiin loivan kiemurauran tapaista, mutta hyvin loivana. Jouduin kääntämään Forellan aina monta metriä ennen väliaitoja, sillä se pelkää vastaan tuelvia hevosia ja toisella puolella oli vielä hyppäri. Laukka nyt oli semmoista jäykkää menoa ilman oikein mitään tuntumaa.
Välikäyntien jälkeen, kun muut alkoivat tehdä jotain keskihalkaisija tehtävää jäin itse uran sisäpuolell ja tehtiin ihan vain pysähdyksiä. Sain tehdä näitä todella kauan ennen kuin Forella pysähtyi aivan pienistä avuista. Ja kun muut ravasivat tein ravi-käynti siirtymisiä ja ravipysähdyksiä yrittäen saada Forellan kuulolle. Pikkuhiljaa alkoivat pidätteet mennä läpi. Forellahan ei ole mikään yltiöreipas altajuoksija, kuten Veikko, se ei vaan kuunnellut yhtään.

tähän päästiin

Otettiin veilä vähän laukkaa samalla tavalla, mutta toiseen suuuntaan, jonka jälkeen ravattiin loppuravit. Näissä vihdoin Forella rentoutui ja saatiin vähän parempaa ravia. Siihen oli hyvä lopettaa.